eXTReMe Tracker

torstaina, syyskuuta 29, 2005

Tuonelan kellot

Pahoittelen! Oon melkei unohtanu käsitellä yhtä tän päiväkirjan kantavaa teemaa, eli kakkelimaailmaa. No tänään siihen onkin syytä palata.
Perkele kun on järjestetty luento aamulla klo 8-11, niin onko siellä yhtää otettu huomioon että mun kakkakello soi 10.30 tasan? No ei todellakaan! En oo tainnu tällä kyseisellä luennolla vierailla koskaan aikasemmin, sillä huomasin tän aikataulujen yhteentörmäyksen vasta tänään. Lenkillä ollessa sitä nyt voi äärimmäisen hädän hetkellä turvautua metsäkakkaan, mutta voi helvetti kun satut olemaan tosiaan tuolla koululla sillä kellon lyömällä kun kakkelikello helisee! Siinä tuntee kyllä joutuneensa umpikujaan, sillä koulukakkelihan nyt on aivan poissuljettu vaihtoehto. Ja sitten piti vielä käydä kaupassa. Yritä siellä sitten kammeta itseäs hyllyjen välissä, kun suoli on täys melkei kaulaan saakka. Ensviikolla mietin kyllä tarkkaan, lähenkö tommosille luennoille leikkimään enää tulella.

Ainiin. Sain tänään mailin ulkomaan kaverilta, joka oli ilmeisesti matkustanut Australiaan. Kätevää, että kaikki muut vastaanottajat näyttivät olevan saksalaisia ja ilmeisesti tää lähettäjäpoitsu oli sitten unohtanu, että mäkin olin listalla. Helvetin kiva lukea kuulumisia, kun saksan taidot liikkuu siinä nahkahousu-hapankaali linjalla. Ja kumpikaan näistä ei esiintyny tekstissä. Paskamaa mikä paskamaa.

Mutta nyt ystävät ja toverit. Sekä koko lukijakunta. Avaamme simapullon. Kannat on tilattu kattoon aivan tässä hetkenä minä hyvänsä. Tule mukaan!

keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005

Kauneus ja terveys

Joo salilla tuli taas kävästyä. Väkee oli kun Saipan pelissä ja saikin kaikenaikaa olla valmiina matrix-väistöihin, et osuuko se puntti silmään, vai huitaseeko tuo yks helvetin hullu tolla kepillä mua kohta munuaisiin. Vaikka olis kuinka täyttä, ni onko se saatana pakko aina tulla vinkumaan niitä toisen käyttämiä vehkeitä keskenkaiken? Ja sit kun sitä myöntyy, että no ota ny sitte, ni sit menee puoli tuntia että saat ne takasi. Jos minä, a.k.a. neiti Kärsivällisyys, pystyn odottelee vuoroani, ni on se kumma kun ei nää puolet elämästään salilla viettävät kykene siihe. Ja vittu, sen nyt vielä ymmärrän et joittenkin on pakko pullistella kahestaan kaverin kans, mutta että koko kaveriremmi pitää sit ottaa mukaan ja siellä vallata joku korneri koko päiväks ja kahmia puolet salin painoista ja peittää peilit ja olla tiellä. Saatana. Kyllä tuo salilla käyminen on mukavaa.

Mutta nyt voisin kertoa päivän kohokohdasta. Mentiin sitten pahaa-aavistamatta ilmottautumaan johonkin helvetin kauneudenhoitosessioon, kun kerran ilmasiks sai. Ajatus oli että siellä sais botoxia suoraan suoneen ja jotain nuoruuskermaa, jolla lähtis rypyt peeniksen varrestakin. Noh, siellä oli sitten vastassa vallan innostunut mies. Siis MIES. Muutaman kerran piti kyllä huulta purra siinä kuorintamaskit naamas, kun tää mister Miesten Mies kerto kuinka hän ite tykkää käyttää sitä syväkuormittavaa hohtovoidetta, mitä astronautitkin käyttää ja setänsäkin on kokeillu sitä kilpikonnan kiveksistä jauhettua uutetta kaljuunsa. Voi kusta :)
No lopuksi tietty olis sit ollu mahdollisuus tilata näitä kaikkia erinomaisia salvoja, kestoedulliseen 84,60€ hintaan. No ilman muuta.
Niija olisko meillä jotain kavereita, joille tilattas kans? No voi vittu. Mitä helvetin kavereita?

Nojoo, mutta nyt on naamari sit semmosessa helmiäisessä, että luulis huomenna pisteitä senkun ropisevan. Olemme suunnitelleet mäskipöntön aukaisua puolenpäivän tienoilla. Mikä täten kutsuna ilmoitetaan.

tiistaina, syyskuuta 27, 2005

Opiskelun riemua

Tsau. Tänään hoidin salilla käynnin kätevästi istumalla aamulla 5min verkkahousut jalassa tässä koneen äärellä. Helppoa ja nopeaa. Sitten vitutti tarpeeks ja otin hyvin ansaitun suihkun.
Sen sijaan opiskelurintamalla olen tänään ottanut melkoisia harppauksia. Sovin pitäväni viikonpäästä seminaariesityksen Norjassa vääntämästäni harkkatyöstä. No muuten vallan mahtavaa, mutta kun tuos aloin lueskella tätä kyseistä selkkaria, niin totesin etten ymmärrä siitä enää hevonpersettä. Anteeks mutta mihin helvettiin kaikki suurella vaivalla aikoinaan hankittu tieto katoaa lantusta? No, onhan täs toki viikko aikaa opetella uusi kieli ja aloittaa nollatasosta aiheeseen tutustuminen. Aloitan tietty vasta telttapileitten jälkeen, koska siellähän resetoidaan muisti joka tapauksessa.

Lisäksi olen tässä uskomattomassa tarmon puuskassani alkanut herätellä kuolleista erästä muutaman tovin seissyttä harkkatyötä. Tämä työ oli tarkoitus saada palautettua ennen kesäkuuta, mut justhan se kuu vasta tuos vaihtu. Mutta perkele kun niitä hyvin aloitettuja töitä tuolla hyllyssä tarpeeks kauan hautoo, ni eikö ne nyt vois jotenkin kypsyä siellä valmiiks. Et jos on sitten dediksestä myöhässä sanotaan vaikka puolivuotta, niin sillonhan se voitas katsoa hyväksytyks, jos on kuitenkin kerenny vähän alottaa. Lapsellista vaatia et KAIKKI osais tehdä niitä vittumaisimpia tehtäviä, kun osalle riittäis ne helpommatkin.

Niijjaa olin oikei luennollakin tänään. Siellä esiteltiin erilaisia maanrakennuskoneita ja oi mahtavaa! Nehän on aivan silkkaa parhaimmuutta! Semmosen 500 tonnia painavan dumpperin ohjaksiin kun pääsis ni tulis varmasti spermaa! Voi miettikää. Miten mikään ajoneuvo voi painaa niin paljon? Nissanihan painaa varmaan 80 kg. Hiemanko olis hurmio semmosella kaahata, keulia ja polttaa nakkia! Tai edes pöristää 10km/h jossain louhoksella.

Käväsin myös toisella luennolla, mut siellä oli vähä eri meininki. Siellä istu halli täys jotai torspoja, jotka näpsytteli läppäreitään. Voi vittu eikö niitä muistiinpanoja voi enää tehä kynällä? Tai perinteisellä lähimuistilla? Ja oikeesti ne jamekset kuitenki pelas jotai ammuankkaa-peliä ja vonkas teinipannuja kissin tsätissä.

maanantaina, syyskuuta 26, 2005

Herkistelyviikko

Hilirimpsis! Noniin taas uusi viikko käsillä ja sunnuntainahan on sitten vuorossa Pirkan Hölkkä. Ja tähän tapahtumaan olenkin valmistautunut ammattimaisin ottein viime aikoina. Vielä tosin on hieman epäselvää, mitä mieltä viime viikolla telottu koipi on asiasta. Olen kuitenkin tosi-urheilijan tavoin tehnyt korvaavia harjoitteita, kuten luovuttanut verta ja juopotellut kuin virtaheppa. Eli vimosen päälle latingissa tässä kaikesta huolimatta ollaan!

Viimeinen herkistelytreeni tapahtuukin torstaina. Silloin harjoitusohjelmaan on merkitty telttaretki tuonne koulun takaparkkiin. Olemme tähän tapahtumaan oikein etukäteen paneutuneet ja tuolla onkin par'aikaa herkkuviinit porisemassa. Joku huuhaa-purskuttelija on kuulemma sanonu, että viini paranee vanhetessaan. Paskanvitut. Mitä nuorempi, sen parempi. Meillä ei mäskit ehdi edes pulloon, kun ne lapotaan pöntöstä suoraan mukiin. Perjantaiksi onkin luvattu vauhtikakkaa sitten oikein reilummalla kauhalla.

Voisin myös tässä sporttiteemassa esitellä jälleen erään urheilijaryhmän. Tällä kertaa parrasvaloihin pääsevät Suomen maan intellektuellit, eli kiekkoilijat. Tämän alan osaajat tunnistaa helposti sekä edestä, että takaa. Kiekkoilijoiden pakarathan on vuosien jäänpolkeminen muovannut suorakaiteen muotoisiksi (ei paha toim.huom.). Edestäpäin tunnistaminen sujuu vielä helpommin, odota vain kun mestari avaa suunsa. Oonkin tässä ihmetelly et minkä helvetin takia kiekkoilijat käyttää kypärää? Etulegot niiltä puuttuu joka tapauksessa, silmäkulmassa on arvet ja minkään sortin vahinkoa ei kävis, vaikka se kiekko paljaaseen takaraivoon kopsahtaiskin.
Olin aikoinani urheilulukiossa ja siellähän näitä ydinfyysikoita oli oikein enemmänkin. Näistä sitten osa oli mukana kun Suomi voitti jotkut lasten luistelukilpailut ja oli kyllä aika siinäjatässä että sällit mahtu enää ovista kulkemaan sen jälkeen. Se nyt oli yks saatanan sama et puolet niistä ei osannu lukea ja loput laskea kolmeen. Onneks nää nuuskamuikkuset osaa sirklata takaperin, ni voidaan porukalla aina vapun aikoihin olla niistä ylpeitä.
Eikun vaan kaikki lehtereille. Jyppi voittaa!

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

Isolla Kirkolla

Noniin terve. Lopettakaa se äfviitosen paukuttelu, oon tullu takasin! Olin oikein tuolla Isolla Kirkolla viikonloppuilemassa ja lieneekin taas matkaraportin paikka.
Ensimmäinen merkintä lokikirjaan tehtiin Tikkurilassa, jossa oli tarjolla elävää musiikkia. Tää keikkapaikka olikin oikei elämys. Tuli kyllä niin ala-asteen diskot mieleen kun sinne sisään astui (päksteitsin puolelta tietenkin, kuten oikean pändärin kuuluukin). Paikka oli kun joku saatanan jumppasali, korirenkaat ja hernepussit vaan puuttu. Siellä ne 2000-luvulla syntyneet pändärin alut istu lattialla lavan edessä, varaamassa aitiopaikkoja tietty. Onneks sieltä löyty puffetti ni sain sinne mennä juomaan kaliaa. No juu ja sitten siellä orkesterit soitti, esimerkiks semmonen kun Roihu, joka oli mainio. Ja esimerkiks semmonen kun Bloodpit, joka oli aivan saatanan huono. (Kävin muuten siellä bäkkärillä vessassa ja siellä olikin tän jälkimmäisen orkesterin meikkisessiot meneillään. Ja voi sun saatana! Siellä oli enemmän meikkipurnukkaa, sifonkihuivia ja hiuksenmuotoilutuotetta kun sitimarketin kemikaaliosastolla!)
Musiikkitapahtuman jälkeen siirryimme niinsanottuun Ytimeen, eli Helsingin keskipisteeseen. Ja tässä vaiheessa tilanne alkoi tuttuun tapaan riistäytyä hallinnasta. Lauantai aamuna heräsinkin sitten kätevästi kello yksi alastomana jostain saatanan vaatekomerosta suht komian miehen vierestä. Ei paskempaa.

Lauantai jatkui siitä mihin edellisilta oli todennäköisesti päättynyt, eli kalian juonnilla. Kävimme Pasilassa katsomassa jossain kerrostalon sisäpihalla kun jälleen kerran soitto soi. Tässä tapahtumassa ei saanut juoda kaliaa, mutta sen sijaan popparit + kuuma mehu irtosi hintaan 1€ (ja olis ollu jässärikortilla vain 0,50€!). Voi koomisuus. Kävimme myös aistikkaassa seurusteluravintolassa nimeltä Rumpali. Tässä paikassa tapasimme tyylikkäitä ja kauniita Alan Ihmisiä.
Jossain vaiheessa siirryimme Kallioon ja tavoitteena oli käydä jokaisessa Kallion baarissa. Sääntönä oli 1 kalia/paikka. No tästä sitten sai lipsua tarvittaessa. Taktiikka toimi: muutuimme melkoisen hauskoiksi, naiset kauniiksi ja raha menetti merkityksensä. Tilanne olisi ehkä voinut jälleen kerran lipsahtaa otteesta, mutta valitettavasti illan keskivaiheilla eräs joukkueen tähtipelaajista vaipui ns. talviuneen. Ravintelin toimihenkilö kävi sitten ilmoittamassa kohteliaasti, että tuolla ulkona olis nyt tilaa jos meitä kiinnostais sinne siirtyä. Jostain syystä päätimme jättää sen Ytimen tällä kertaa väliin. Aamulla oli hiven päänsärkyä ilmassa, sekä ilmeisesti joku näätä oli käyny sontimassa suuhun.

Annan viikonlopulle 4 matkailupistettä. Nyt menen raapimaan karstat ruumiistani tuonne suihkun puolelle. Kuulemiin!

torstaina, syyskuuta 22, 2005

Perus-negatiivisuutta

Nonii, taas on ollu päivä aikaa analysoida messukansaa ja siellähän tosiaan käy jos minkä näköstä torspoa esittelemässä taitojaan. Ajattelinkin nyt tehdä oikei MessuTorspo-inventaarion.
Luokka A) Tietäjät. Nämä henkilöt tulevat messuille tietämään. Ja he tietävätkin kaiken. Aivan sama vaikka olisit itte keksiny ja ominkäsin vielä koonnu sen esittelemäs tuotteen, ni kyllä Tietäjä tietää siitä vielä paljo enemmä ja tulee toki sen myös kertomaan. Kerrottuaan kaiken, tämä kyseinen älynvälkky siirtyy seuraavalle osastolle tietämään vielä enemmän.
Luokka B) Emmätietäjät. Edellisen vastakohta. Nää ihmiset ei näytä tietävän yhtään mistään yhtään mitään. Ne tulee ja kyselee että jaa mikäs firma tää on ja mikäs tää tavara muuten o? Nämä B-luokan kansalaiset eivät myöskään tiedä yhtään mikä niitä vois kiinnostaa, tai mitä ne mahdollisesti tarvii.
Luokka C) Turistit. Tulevat messuille kun ilmaseksi pääsivät. Päivän teema on syödä joka firman karkkeja, ilmotella kuulumisia ja jauhaa jonninjoutavaa paskaa ei-yhtään-mistään mahdollisimman monen töissä olevan kanssa. Eivät taatusti kotiinpäästyään muista minkä alan messuilla tuli oltua.

Noniin, voisin vielä samaan hengenvetoon jakaa viikon Kuivuus -palkinnon. Haluaisin ojentaa sen valloille päässeelle Blogi-kyselylle.
Anteeks mutta voiko enää mitään kuivempaa olla? Täähän pärjää kiinnostavuudessa melkei jollekki yläasteen historiankokeelle. Ketä helvettiä nyt kiinnostaa mitä mieltä minä, tai toi naapurin Seija on blogeista?

Lopuksi voisin esitellä uuden ja samalla syksyn trendikkäimmän urheilulajin. Unohtakaa se saatanan sauvakävely! Sisähiihto on saapunut! Tässä lajissa ei pieni lumituisku, tai voiteluvirheet haittaa. Lisä mielenkiintoa lajiin saa esim. porukkalenkeillä. Muistakaa kuitenkin elintärkeä nestetankkaus!
Kuulemiin.

Ainiin! PS. Ajattelin yllättää kaikki ja viettää joku kerta semmosta Positiivisuus-päivää ja kirjottaa tänne ainostaan kaikesta mahtavuudesta ja huikeudesta. Mutta hetki vielä, ei perus Vastarannan Kispeltä nyt ihan suoriltaan tuommosta tule.

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005

Morjesta!

Arvatkaapa mihin tänään jouduin? No töihin! Perkele kun ei ihminen saa olla rauhassa kotona ja tehdä semmosta mikä on ittestä mukavaa. Ni eeikun aamulla pitää ennen sian pierasua nousta ja mennä sitte muka tekemään jotain hirmu tärkeetä. Ja kuka helvetti on keksiny että 8 tuntia on sopiva työpäivän mitta? Eihän kukaan halua siellä niin kauaa olla. Esimerkiks 5 tuntia olis ihan passeli määrä, tai 4.
Niinno olin sitten tuolla Alihankinta-, eli Morjestelumessuilla. Siellähän eri puljujen edustajat käy morjestelemassa toisiaan ja vaihtamassa käyntikortteja. Se on nimittäin verkostoitumista se ja ilman sitä ei kukaan tuu toimeen.
Se on muuten aivan sama, että minkä lajin tapahtuma on kyseessä, messujen tärkeintä antiahan on aina karkit. Ja yhtä selkeällä kakkostilalla on kynät. Niitä pitää sitten kahmia mukaansa minkä kerkiää ja vielä parempi jos joku puoti tarjoaa oikei kangaskassin, jolla sitten raijataan saalis kotiin. Jos mukaan sattuu epähuomiossa joku esite, niin sen voi onneks kipata heti siinä ulko-oven pielessä olevalle roskalavalle.
Henk.koht. suosikkeja on semmoset kolmekymppiset edustajat, jotka on jossain huikaisevan ratkasevassa asemassa firmassa ja tallovat siellä rennontyylikkäinä farkuissa, puvuntakissa ja rohkean kirjavassa kravaatissa. Nämä sällit tuntevat asemansa ja vinkkaavat ohikulkeissaan silmää. Voi vittu että tekis mieli heittää niitä jollain kovemmalla.

Ainii aamulla kun tuonne ulos menin, kun mitäihmettä! Tuolla rappukäytävässä semmone pieni kisumisu silmät pyöreenä ihmetteli ja naruhännällään huito. Voi mitä se nyt siellä yksin teki? Ja mitä hittoa minä sille teen? Se olis hyvin mahtunu laukkuun, mutta eikai sitä nyt voinu mukaan ottaa. Meinas tulla itku kun sen sitten tuohon rappuun jätin ja syyllisyys kalvaa vieläkin. Se oli jo kadonnu kun tuli takas. Voihan kyynel.
Ensimmäisen kyyneleen meinasin tirahuttaa jo eilen, kun tuolla urheilukentällä 6-ottelun tuoksinnassa kävi 1,5 ohraleivän onnettomuus. Olis hieman helpompi valmistautua sinne hölkkäkisaan jos pystyis vaikka kävelemään. Onneks vielä joku 10 päivää aikaa tästä tointua.

Mutta. Telkkarista tuli eilen tämmöne uus suomalainen laihdutusohjelma. Siinä tämä neiti Asiantuntija on kyllä yks Tuonelan Nalkuttaja. Voi vittu että semmosta ei kyllä kukaan halua kotiinsa valittamaan. Vois sekin neito vilkasta sitä omaa ahteriansa peilistä ennenkö menee toisten keittiöihin osottelemaan sormella ja huutelemaan herranjumalaa.

tiistaina, syyskuuta 20, 2005

Pelimiesten elämää

Verenluovutushan on tämmöstä oikein vimosen päälle hyväntekeväisyyttä, mutta tämäkin auttaminen on tehty niin helvetin vaikeaksi etenkin sinkuille ja homoille. Eilen käytiin luovuttamassa ja heti sai yks pelimies hylsyn. Siellähän pitää ensin täyttää semmonen kuponki jossa kuulustellaan elintapoja ja karsitaan surutta kaikki jonkun sortin elämän omaavat sinkut pois. Ja ne kysymyksethän on aika tulkinnanvarasia, otetaas nyt pari esimerkkiä. "Onko sinulla ollut uusi seksipartneri viimeisen 3 kuukauden aikana?". No lasketaanko vanhat pisteet tässä tapauksessa uusiksi, jos niitä on koittanut jo viime talvena ekan kerran? Entäs "Oletko koskaan saanut maksua seksistä?". No siis eikai se sälli nyt olis maksanu sitä taksia aamulla jos en olis antanu sille?
Tästä innostuneena ajattelinkin tehdä muistilistan nyt myös miespuolisille lukijoilleni. Tätä ohjeistusta noudattamalla pärjäät markkinoilla ja kissat senkun pyörii nilkoissa. 1) Älä myönnä mitään.

Tuossa lenkillä ollessa sattui keskellä suota silmään semmonen hyväkuntonen miesten tanssikenkä. Mitä helvettiä se siellä teki? Kun nyt on tätä nykyajan menoa lehdistä seurannu, niin kyllähän se eka ajatus oli että pitääkö tässä ny alkaa oikei kurkkia, että löytyykö sieltä mättäiden takaa päitä ja jalkoja kanssa. No myönnetään, en todellakaan viitsinyt kurkistella. Siellähän ne säilyy.
Kaikkihan on myös varmaan joskus kokeneet tilanteen, jossa saapuu risteykseen ja on hieman epäselvää pitäisikö sitä ottaa se oikea vai vasen valinta. No tähän pätee eräs luonnon peruslaki: se on aivan yks hailee kumman valitset, se on joka tapauksessa AINA väärä. En siis meinannu että noin olis käyny tuolla suon liepeillä, tuli nyt vaan mieleen.

Joku harvinaisen nokkela kissa oli sitten jo mennyt ilmottautumaan lehteen, että oli vieny poikuuden siltä BigBrother harjapäältä. Ja kuulemma oli ollu "melkosta sähellystä". Voi sentään.
No tästäpä laitammekin haun pystyyn. Ja nyt etsitäänkin sitten todellista peluria, eli sälliä joka on Ekalla Kerralla ehtiny pistellä takaapäin. Se se on nimittäin Tosimies! Ja ilmottautua voi tuttuun tapaan tuonne kommentti-lokeroon.

maanantaina, syyskuuta 19, 2005

Kirijotusvih-re

Jokainen uusi viikko pitää alottaa ihastelulla että kunto se senkun nousee kohisten ja tossu liikahtaa nimittäin aivan toiseen malliin kun ennen. Vielä 2 viikkoo aikaa tuhota tää huippuvire. Jatkan herkistelyä.

Mutta voi saatana että rasittaa kun nykyää joka paikassa näkee ettei ihmiset osaa kirjottaa. Kyllä mä nyt jotenkuten ymmärrän että karvakäsipitsaan voi valita jauhulihaa ja tippurisekotusta, mutta että ihan supisuomalaiset liimailee jotain saatanan laminoituja SULE OVI -kylttejä niin on se yks perkele. Spaarissa oli tuos ykspäivä tarjolla työrejuustoa ja Kekkosentiellä Halpahalliin on kyltin mukaan ENÄÄN 600m! Ihan terveisiä vaan sinnekin: en oo tulossa! Jos minäkin suomenkielen C:n papereilla huomaan jatkuvasti kirjoitusvirheitä joka puolella, niin millanenkohan tuskientaival joka päiväinen elämä on äikän opelle? (ja ihan turha muuten kenenkään alkaa siellä sitten viilailemaan, koska minun oikeinkirjotuksessahan ei oo mitään huomauttamista).

Tästä tulikin mieleen suosikkini Saunalahti. Sieltä se aina lasku kerran kuussa tömpsähtää postiin, tosin usein pienellä viivellä. Osoitteena kun mulla on suht mielenkiintonen 33720 Tampere NORWAY. No ei se mitään, mukavaa että täällä vuonoilla kelpaa eurot!
Aika monia saunalahtelaisia on pistäny vituttamaan televinlandin orava-mainokset. Tän puljun parasta tarjontaa lieneekin mainos jossa kauhistellaan että ovatko kansalaiset vallan kyllästyneet mielivaltaisiin puhelinlaskuihinsa!!?? Niin siis harvemminhan ne laskut perustuu siihen että paljonko sitä on tullu pimputeltua ja läheteltyä tärkeitä mielipiteitä iltapäivän tsätteihin. Siis EI, vaan monellehan on joku isomman luokan paska-aivo arpomassa sitä laskun loppusummaa. Mun puolesta kaikki nuo kauhistelijat voi avata telefinlandinsa vaikka jo tänään.

Eilisillan kotimaisesta viihteestä nyt voisi vielä todeta jotain, mutta emminä viitti!

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005

Luonto-ohjelma

Sunnuntain kunniaks kävin taas metsäretkellä. Ja se ei ookkaa ihan mitää vaaratonta hommaa. Jumalauta niitä sauvakävelijöitä viuhtoo siellä menemään ja nehän talloo ja huitoo sauvoineen tämmösen pienen kulkijan. Kun takaa kuuluu *suih suih tök tök* ainut keino pelastautua on kiivetä puuhun tai vetää maihin mustikanvarpuihin. Juosten niitä ei voi paeta, sillä seuraavan mutkan jälkeen niitä tulee vaan lisää!
Siitä tulikin mieleen kun Suomen naisten menestys Helsingin kisoissa nyt oli taas mitä sattuu, niin ens olympialaisiinhan voitas jo runnoa läpi sanotaan vaikka 3000m sauvakävely. Nää nykyset kestävyysjuoksija (korostaisin sanaa kestävyys, sekä sanaa juoksija) tyttöset vois ehkä jopa päästä tässä uudessa lajissa oikein maaliin saakka, kun juosten se näytti olevan liikaa vaadittu.

Perjantaina vietin taas viikon mahtavinta päivää karkkien avulla. Ja voivittu että vihloo legoja kun sattuu jonku tahmasemman hyvyyden laittamaan suuhunsa. Mä kuulun tähän viallisten lahkoon, jonka kaikki legot on aina ollu täys reikiä. Se on aivan saatanan sama harjaako niitä yötäpäivää vai kerran kuussa. Miksei ihmisen legot vois tippua vaikka sanotaan kolme kertaa elämässä. Et eka kerran siinä ala-asteella, toisen kerran tässä kun eri firmojen nuorisoalennukset loppuu ja sitten vielä kertaalleen joskus neljänkympin korvilla. Semmonen saatanan kärsimys noistaki tuonelan palikoista jo tähän ikään mennessä tullu, että odottelempa oikei innolla tulevia vuosikymmeniä.

Telkkarissa on tässä syksyn myötä taas vaikka mimmosta uutta hevonpaskaa tarjolla. Tänään on taas vuorossa kotimaista laatua, ohjelma nimeltä Kaunotar ja Nörtti. Voi jeesuskristus. Satuin sitä tuossa kerran kattomaan ja siellä ne oikei älynvälkyt kilvoitteli paremmuudestaan.
K: Paljon on neliöjuuri 36?
V: Hmm....voitko toistaa kysymyksen
Voi nyt kusta!

Lopuksi haluaisin haukkua oravia. Oravat on hirveitä. Ne tuolla loikkii pitkin puita ja syö linnunpoikasia. Hei haloo! Se on kissanruokaa! Söisivät käpyjä.

perjantaina, syyskuuta 16, 2005

Perjantain Purnaus-luuri

Terve. Pääsenkin taas suosikkiaiheeni kimppuun, eli salilla käyvään pehmeäaivoisten-lahkoon. Tällä ryhmittymällä puuttuu valikoimista erilaisia alkeistoimintoja, kuten käytöstavat ja volyyminsäätö. Tänään oikein innostuin sen lehtien selailun lomassa hieman rimpuilemaan niitten narun päässä roikkuvien punnusten kanssa. Siinä nyt sitten oli menossa hitusen keskittymistä ja tasapainoa vaativa yritys, ni eikö joku saatanan simo tuu siihen kosketusetäisyydelle kailottamaan kaverilleen viimeyön tapahtumista ja huomisen säästä. Voi mene nyt hevonvittuun siitä huutamasta. Eikö sitä nyt voi sen vertaa odottaa että toinen saa sen voimistelunsa valmiiks, ni istutaan sitten vaikka ihan rauhassa alas ja puidaan läpi että saitko pesää ja mitä syötäs illalla.

Siirrytän sitten sulavasti toiseen suosikkiaiheeseeni, eli avuttomiin vanhempiin (lue rasittaviin kakaroihin). On se saatana kumma kun nykyjään niin harva äityli ja isukki pystyy opettamaan penskoilleen edes jonkun sortin kuria ja käytöstä. Hiemanko vituttaa kun penskat saa huutaa ja juosta ja tehdä aivan mitä lystää joka helvetin paikassa. Ja sitten kun menet ihan kohteliaasti kysäsemään että tukkisitko tuon lapsesi kidan, vai autanko minä? niin siellä tulee nyrpeetä nenää ja "odotappa vain kun itselläs on.." ilmottelua. Ei sen nyt luulis kovin paljon vaativan että opettais sen pihatontun sanomaan kiitos ja olemaan hiljaa sillon kun käsketään.
Mikä etuoikeus lapsilla on tehdä asioita jotka häiritsee kaikkia muita paitsi äitiä? Jos minä innostuisin juoksemaan eestaas junan käytävää ja huutamaan minkä jaksan matkalla Seinäjoelle, nii varmasti Parkanon kohalla kondensaattori näyttäs mulle ovea.

torstaina, syyskuuta 15, 2005

Poliisi ajaa sinisellä autolla!

Nonii viimein saatiin nuo poliisikoulun hakijamäärät nousuun. Innokkaiden kokelaiden tieltä on raivattu näitä entisiä nipottavia ja muutenkin melko lapsellisia kynnyksiä, et pitäs niinku olla yli 150 senttinen ja jaksaa juosta pari sataa metriä alle tuntiin. Onneks nykyään ei enää oo niin justiinsa vaikkei näekkään ilman laseja omaa kättään, tai osaa kirjottaa, kunhan saadaan tarpeeks siniasuisia tskentlemännejä turvaamaan lainkuuliaisten kansalaisten elinympäristöt. Poliiseja tarvitaankin lisää etenkin Jyväskylän kävelykadulle nappaamaan niitä todellisia kansakunnan vihollinen numero ykkösiä, eli polkupyöräilijöitä. Ja sit voitas perustaa oikein oma Ilman Käsiä -yksikkö joka jäljittäis näitä kerrassaan rosmopäälliköitä, eli autossa puhelimeen puhuvia. Et eihän se nyt ei mitää haittaa jos joku saatanan kravattikaula kahmii salkkuihinsa sen seittemän tsiljardia ja muuttaa kookossaarille, turha niitä rosvoja niin kaukaa lähtee edes hakemaan kun lähempääki löytyy nii paljo!

Voisin myös kertoa mitkä vaikeudet ovat estäneet mun pääsyn poliisiopistoon. Minulla on todettu vakava vasen-oikea syndrooma. Sekä lisäksi hieman lievempi, terapian avulla hallinnassa pysyvä, kermaviili-maitorahka syndrooma. Taudin kuvaan kuuluu, etten pysty mitenkään erottamaan tositilanteissa kumpi on kumpi.
Inssiä varten sain KELAlta 2€ avustusta, jolla ostin tussin ja kirjotin kämmenselkiin O ja V. Varmistin asian tietty vielä äitiltä.
Jälkimmäinen syndrooma vaivaa etenkin juhlavalmisteluissa. Yritä nyt sitten tehdä jotai saatanan dippiä kun joutuu kaupassa seisomaan sen puolituntia ja miettimään että kumpikohan se oli mitä piti ostaa. Onko ne nyt perkele pakko laittaa täsmälleen samannäkösiin purkkeihin ja vielä vierekkäin sinne hyllyyn?

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005

Kuntoilu-urheilua

Hii-Å-Håi!
Tässä vaiheessa kesäähän moni havahtuu että mikäs saatana kun ei se vimosen päälle trimmattu pötsi mahukkaan enää housuihin. Kesän mittainen intensiivinen Kalianjuonnin jatkokurssi on selkeesti tuottanu tulosta! Nyt nimittäin on se aika, kun tavallisen kuntoilijan on aivan turha koittaa mahtua salille, tai lenkkipolulle. Siellä ne kunnon sumopainijat nyt veivaa ja hikoaa kun viimestäpäivää. Mutta malttakaa vaan, ei ne kauaa jaksa. Ajattelinkin tässä kuntoiluteemassa tehdä pienen lajiesittelyn ja tällä kertaa tutustutaan lajiin jossa kulmakunnan kovimmankin starban katu-uskottavuus säilyy, eli salibandyyn.

Tärkeintähän on, kuten minkä tahansa lajin aloittamisessa, että ensmäisenä hankitaan oikeat varusteet. Ja äläpä karkaa, materiaalivalinnat onkin tämän lajin A ja O.
Alotetaas siitä tärkeimmästä, eli puuhelmistä. Ilman niitä jäät varmasti penkille. Näitä helyjä voit hankkia kaikista hyvin varustelluista alan liikkeistä, kuten Bronx ja Mikmäk. Kandee ostaa useemman värisiä, et sopii sit pelipaitaan vierasmatseissakin.
Seuraavana ostetaan pari rullaa valkoista urheiluteippiä. On tärkeä suojata ne 5 euron timangikorut ja muut korvahelistimet kiivaan pelin tuoksinnalta. Ja se nyt on ihan sama vaikkei niitä korviksia oliskaan, teippiä vaan!
Jos rahaa vielä jäi niin osta nyt ihmeessä joku mailakin. Ostoksia varmasti helpottaa tieto, et näissä on ihan selkee sääntö: mitä pitempi nimi, sen parempi maila. Eli sillä Karhu Kingillä et taatusti tee niin montaa maalia kun Exel Razorblade Warior Boost FX Master 3:lla. Ja tää mailan malli on tärkeetä kirjata myös pelaajatietoihin, heti siihen oman nimen ja äitin puhelinnumeron perään.
Ja jos sitten joskus meinaat vallan reeneihin lähteä, ni muista että ne ei oo kun torspot jotka kantaa sitä mailaa kädessä. Jokainen arvonsa tunteva pelimies sujauttaa mailansa tietenkin mailakassiin. Sitä kehtaakin sitten jo kanniskella mukanaan kaduilla ja kaupassa.
Eikun harrastamaan!

tiistaina, syyskuuta 13, 2005

Kokeileva Keittiö II

Tämän kertaisessa Kokeilevan Keittiön jaksossa paneudutaan ruuan valmistuksen sijaan syömistapoihin. Joskus satuin näkee telkkarista kun joku hienoperse siellä opetti miten syödään panaani oikeaoppisesti haarukalla ja veitsellä. Voi äiti. KKK sen sijaan neuvoo tänään miten opiskelijaruokailu suoritetaan hyväksytyin arvosanoin. Kun oon ikäväkseni huomannu ettei näitä kultaisia sääntöjä ihan kaikki tunnu tietävän.

Ensmäisenähän tietty otetaan ne kortit ja kolikot valmiiks esille, ettei peliaikaa kulu hetkeäkään hukkaan maksutilanteessa. Ruokaa ladotaan lautaselle siten, että varaudutaan samalla tuleviin katovuosiin. Minkä tahansa ruokakasan pinnan saa helposti ylittämään lautasen perustilavuuden, kun vaan kasaa rohkeasti. Keittojen osalla tämä onnistuu fysiikan luennolta tutun pintajännityksen avulla.
Pöytään päästyä varmistetaan vielä nopealla vilkaisulla että koko joukkue on löytänyt pelipaikalle ja sitten aloitetaan! Otetaan veitsi ja pilpustetaan kaikki kovemmat/suuremmat kappaleet sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Tämän jälkeen veitsi asetetaan siihen mihin se kuuluu, eli tarjottimelle. Eikä siihen kajota ennen seuraavaa päivää. Sen jälkeen otetaan esiin se kihveli ja aloitetaan itse syöminen. Tämä on syytä suorittaa nopeasti ja voimakkaasti. Kuljetusmatkaa voi optimoida lyhentämällä suun ja lautasen välistä etäisyyttä. Kun lautanen on saatu kaavittua puhtaaksi, nostetaan käsi ilmaan ja hihkaistaan taikasana: VALMIS!

Lopuksi voisin antaa jälleen kiireiselle kotikokkaajalle muutaman oivan vinkin. Ensinnäkin ruokahan valmistuu huomattavasti paljon nopeammin jos uuniin kurkistelee jatkuvasti. Lisäksi ajanvoittamiseksi tässä luukun avaamisessa on tärkeää kurkkia heti mahdollisimman läheltä, koska voi olla että joku kerta sieltä ei puhallakkaan se tuhannen asteen arotuuli naamalle.
Seuraavassa jaksossa paneudutaan sitten retkieväisiin, koska ilman eväitähän retkelle ei edes kannata lähteä.
Päätän raporttini tähän.

maanantaina, syyskuuta 12, 2005

Sommeren er kort

Noniin uusi viikko ja 3 viikkoa aikaa kehitellä jostain juoksukunto tähän mainioon hölkkään, joka lokakuun alussa minua odottelee. Ajattelin aloittaa ruumiin sisäänajon pitempiin lenkkeihin tänään. Juoksin sitten jonnekkin aivan helvetin kauas ja takaisin. Ja voin kertoa että kun riittävän kauaksi juoksee, niin takastulomatkalla koskee niin jalkaan, selkään kun välikorvaankin.

Tänään päätin lisäksi olla oikein toimelias ja hoidella kaikenlaisia asioita. Ensin polkasin koululle syömään ja siinä jonossa seistessä huomasin että rahapussi jäi toki kotiin. Eikä tietty ketään tuttua maillahalmeilla et olis mania saanu lainaan. No en lannistunut. Äkkiä kotiin ja takasin jonoon.
Tämän jälkeen menin hienosti soittelemaan ns. tärkeitä puheluita. Tässä vaiheessa huomasin että hommassa suht oleelliset puhelinnumerolistat olivat myös jääneet kotiin. En lannistunut tästäkään.
Siirryin koulun kirjastoon lainaamaan erästä teosta. Hyllyjen välissä kurvaillessa totesin etten muista ko. niteen nimeä ja sieltä seittemän miljardin kirjan seastahan on helppo löytää haluamansa tiedoilla "semmonen vaaleenvihree kansi ja se oli jonkun tutkimuskeskuksen selonteko vuodelta -92, tai sit -90".
Luulitte tietysti että lannistuin tästä? No en toki. Suuntasin kauppaan. Siinä kassalla seistessä päätin vaihtaa jonoa, kun se viereinen näytti paljon lyhemmältä. Ja mitä maailman ihmettä! Se toinen jono todellakin oli huomattavasti nopeampi! Ja senhän tietää joka iikka että näin tapahtuu täsmälleen kerran elämässä. No tästä moukantuurista tuli penalti nopeammin kun arvasinkaan. Arvatkaapa kuulijat oliko jukurttipurkki ehjänä muovikassin pohjalla kun pääsin kotiin.

Tänään alkaneen syksyn kunniaksi haluaisin muistella ihmisen parasta aikaa, eli lapsuuden kesiä. Ne oli huikeita! Sillon oli kaikki hyvin ja elämä silkkaa parhautta. Aurinko paistoi aina, kesä ei loppunut koskaan ja ruohokin oli vihreempää. Mitä helvettiä sitten tapahtui? Kuka sai aikaan kaiken pahan? Epäilen syylliseksi lisääntyneitä sisäänottomääriä.

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2005

Kalpeanaama


Mielestäni eilen jo etukäteen sanoin että sen sotkemisen ja perintölasien särkemisen vois jokainen hoitaa kotonansa ennen tänne tulemista, mutta eihä sitte vissii kaikki lukenu ohjeita. Nojuu kestit on pidetty ja meillä kävi oikein ihka oikea gootti syömässä viinapaukkuja eilen!
Samassa kalpeanaamaisten teemassa Kreivi Krapulakin tuli poikkeamaan heti sitten aamusti. Sehän juhlapaikkana olemisessa on kuitenki positiivista, et jääkaapista löytyy aina vieraiden lantrinkien loppuja ja niitä voi sitten käyttää oman olonsa kohentamiseen. Tosin tietty vois myös käydä suihkussa ja pyyhkiä itsensä noihin neljään ylimääräseen pyyhkeeseen ja sitten lähteä reippailemaan johonki nuo kolme uutta reppua seljäs.

Tätä sunnuntai-olotiloista jalointa on jälleen vietelty perinteisen kaavan ja menyyn mukaisesti. Onneks sunnuntaina tulee aina parhautta telkkarista, niinkun äsken KATUHAUKKA! Oujee mikä ohjelma! Siellä se vaan kaahas pitkin seiniä ja autiota hiekkarantaa ja mopo lähti melkoseen loikkaan takaa-ajossa ihan tasasella kadulla! Olispa kawatsagessakin vakiona sinko siinä starttinapin vieressä. Sen verran voisin kuitenkin antaa palautetta että Herra Katuhaukka vois laittaa sen kypärän remmin kiinni, ni ei heti tipahda se kuula päästä, kun eka kerran kellahtaa hiekalle.

Sitten kaipaisin vähän yleisön apua. Kun eilen tuolla kaupassa valkkasin tarjoiltavia kääretorttujen ja Pirkka-hashispullien seasta, niin siellä näin lootan jossa luki "kanapee". Mitä helvettiä ne oikein on? Mulle ei oo koskaan oikein auennu se nimi. Onkse niinkun sama kun Kaisakoo ja Anttitee? Jotain kiemuroita siinä kuvassa näytti olevan, mut missä se kana on?

Voisin tähän loppuun kertoa että todellakin kävis seksi just nyt. Että jos joku varteenotettava kokelas sattuu olemaan jossain tässä kulmilla ni tänne vaan. Ja tuo ny vaikka joku lätty vielä mukanas. Kinkkuu ja ananasta!

lauantaina, syyskuuta 10, 2005

Juhlapäivä


Terve! Tänään on sitten juhlapäivä. Tänään nimittäin vietämme aistikkaasti sisustetun asuntoni tupareita. Juhlan kunniaksi olen oikein siivonnut täällä! Että jos jollain on sellanen olo että tänään pitää sotkea, ni voitteko sotkustella ihan sitten siellä kotonanne ennen tänne tulemista.

Imurointi on muuten yks vihonviimene. Voi vittu se on tyhmää hommaa. Semmosen ulistimen kanssa huidot pitkin poikin ja matot menee myttyyn ja kaikki pöydillä olevat tavarat pyyhkiytyy jossain vaiheessa maahan. Ja se masiina ei edes ime mukaansa sitä toissaviikosta kalianloisketta lattialta. Ja sit kun oot hienosti saanu koko kämpän huiskittua valmiiks ja laitat sen markkinoiden halvimman kapistuksen kaappiin, ni ensimmäisenä osuu silmään pölypallo siellä ja hiekkakasa tuolla.
Oon koittanu jo pitempään saada lanseerattua jotakin kannustinjärjestelmää tähänkin puuhaan, että vaikka joka imuroinnin jälkeen saa liimata tarran johonkin kuponkiin ja sit sanotaan kolmen ansiokkaan suorituksen jälkeen sillä kupongilla vois käydä lunastamassa itselleen sikspäkin lähimmästä K-kaupasta.

Niijja sit menin oikei ja hosuin jonkun rätin kanssa vähä lisäsiisteyttä, ni joo ompa nyt oikei huikaisevan hienoa. Kerkesin tähä persiini laskea ni on jo kunnon pölypilvi laskeutunu joka paikkaan. Muistoksi jäi vain sonnan haju sormiin. On oikei semmonen Kodin Hengetär -olo.

Josta tulikin mieleen että täällä tosiaan olis semmonen oppisopimus-henkinen TalonMiehen vakanssi auki. Työtehtäviin kuuluu siivoominen, tiskaaminen, juoppokuskina toimiminen ja lattiakaivon putsaaminen. Työsuhde-etuuksina mainittakoon majoitus tuolla vaatehuoneessa, ilmainen musiikin kuunteluoikeus, sekä palkka tietty luonnossa. Sen saa halutessaan pimeänä tai sit valot päällä. Hakemukset voi tuttuun tapaan jättää tämän lehden toimitukseen.

Mutta nyt täytyy jatkaa elegantteja juhlavalmisteluja. Eli lähteä hakemaan kaupasta kaliaa. Tervetuloa vaan illemmalla mukaan kaikki entiset ja tulevat pisteet, sekä kaikki muutkin. Tänäiltana ei anneta pakkeja.

torstaina, syyskuuta 08, 2005

Verenpisarointia

Eilisiltana kävin toisen rallinissan-kuskin kanssa katsastamassa Verenpisaran keikan. Ja KYLLÄ. Se rokkas niin vallan mahrottomasti.

Ilmottelut sikseen. Tiedättekö tunteen, kun käy ruokakaupassa ja ostaa jotain suht oleellista. Sitten kotona kun jossain vaiheessa pitäis ottaa tämä tuote käyttöön, niin mitä helvettiä! Se on aivan väärä! Se hyllystä poimittu ihan oikea tavara on matkalla muuttunu ja nyt olis sitte purkki jotai ihan muuta käsillä. Voi vittu se nyppii!
Ei siis sillä että mulle olis koskaan käyny näin, mutta kuulemma kaverille.

Entä tiedättekö olon kun on järjetön kiire tulostaa joku perkeleen selkkari koululla ja siellä on tietty jonoa koneille. No sit viimein oma vuoro koittaa, kun joku insinöörin alku saa miinaharavansa valmiiks ja väistyy oikeiden ihmisten tieltä. Ni mitä se saatanan torspo tekee? Sammuttaa sen perkeleen tietokoneen! Voi jeesus sellasia pitäs heittää kivellä takaraivoon.
Ei siis sillä et mulle olis näin käyny, mut kuulemma jollekin joskus on.

Huomenna laitamma sitten tytöt ja pojat jaloilla, sekä käsillä koreasti. Ellemme sitten aloita jo tänään.

keskiviikkona, syyskuuta 07, 2005

Julkisuutta ja menneisyyttä

Oujee! Musta on tullu julkkis! Joku pilkkunikkari on sitten ottanu oikein asiakseen huomautella mun alatyylisestä kirjottelusta. Aahahahahahhaa, voi saatana! Tapahtumarikasta elämää vaan sinnekin päin.

Julkisuudesta puheenollen niin kaikkihan on nähny syksyn kuumimman lyhytelokuva uutuuden, eli tän äm-irk videon. No siinä pääosissa esiintyvä sannanpanna on nyt kuulemma tehny aiheesta rikosilmotuksen. Ketähän siinä syytetään? Suomen kansaa? Todistajina siellä varmaan kuullaan sen ystäviä piKku_h0ro^^*:a ja t31Ni^pAnnU__:a.

Sain tuossa eilispäivänä luettavakseni mailin, jonka olin ihan itte kirjottanut ymmärtääkseni syksyllä -97. Siihen aikaan elämä oli toisin. Olin kilpaurheilija ja parisuhteessa, eli siis yhtä helvettiä. Tästä mailista kävi kuitenkin ilmi että yksi on sentään säilynyt elämässä kautta aikain: juomatyyli. Nythän olen tätä lähitulevaisuudessa siintävää juoksutapahtumaa varten valmistautunut etenkin nestetankkausta harjoitellen. Ennenvanhaan painotus taisi olla 10/90 juoksuharjottelun eduksi, nykyjään toisinpäin. Mutta mitäs helvetin väliä sillä on, tärkeintähän on että yhteensä tulee sata.

Tossa ihan kohta alkaakin yhteistreenit tuolla sähkötalon sisäpihalla. Vuorossa perinteiset Herkkuviinifestarit! Siellä saa eurolla mukin ja sitte voi kauhoa eri kiltojen saaveista mäskiä nii paljon kun ehtii. Varoituksen sana vielä ensikertalaisille, nää on hevi-treenit. Aamulla ei nimittäin sit kovin montaa tanssiaskelta oteta ennenkö viinari-kakkakello soi.

tiistaina, syyskuuta 06, 2005

Perkelettä

Nonii tervevaan valtakunta. Tänää oon sitte pahalla tuulella. Ootte kuitenkin jo kupla ottas ootellu et koska se saatanan akka saa sen tarinansa valmiiks. Joojoo.

Päivä sai alkunsa taas tuolla salilla ja siinä kerkesin reidenloitontaja-laitteella istuskelun ja lehden lukemisen lomassa jälleen havainnoida aheroivaa kansaa. Se on kyllä kumma ku isot miehet eka kusipäässä siellä nostelee jotain autonpainosia punnuksia ja sen jälkee niitten on pakko mennä johonki viereiseen laitteeseen istumaan. Siis istumaan! Menkää ny helvettii siitä ihmisten tieltä!
Joo ja sit nää jampsonit joitten saliharjoittelun kulmakivi on oikea ravinto. Et se nyt on aivan saatanan sama jaksaako sitä lastia nostaa kun kerran, kunhan massaa kertyy. Mitä rimpulampi jätkä, sitä villimmän väristä proteiinijuomaa. Nämä miehet tapaat lähimmän baarin tuulikaapissa.

Mulla olis yks tarina verenluovutuksesta mutta en nyt jaksa kirjottaa. Huomenna taas.

maanantaina, syyskuuta 05, 2005

Uutuuksia

Mandei, pladi mandei.
Maanantait vois oikeestaan poistaa kalenterista, tai ainakin siirtää johonkin myöhempään ajankohtaan käytettäväks. Maanantaina ei mitään muuta kun vituttaa ja väsyttää. Ja nälkä kurnii. Suunnittelin tuossa muuten uuden tyyppistä kokkiohjelmaa telkkariin, ihan semmosta peruskulkijalle suunnattua. Siellä näytettäis miten valmistetaan nopeasti ja helposti krapula-ateriat ja murkinaa sillon kun opintotuen tilille kilahtamiseen on kolme päivää. Kenellä vitulla nyt on sahramia, kilinjuustorouhetta ja hevoskastanjoita kaapissa, joiden avulla kuulemma vois herkullisen salaatin pyöräyttää? Ehei! Kisperin Kokeilevassa Keittiössä opetetaan miten ranskalaisista saa erilaisia riippuen siitä mihin lämpötilaan ne laittaa ja miten tonnikalapurkin saa auki eri vempeleillä kun avaaja on mystisesti mennyt hukkaan. Lisäksi opetellaan laskukaava miten kiireinen kokkaaja voi helposti korvata puuttuvan ajan korkeammalla lämpötilalla, sillä esim. puolituntia 200 astettahan on sama asia kun vartti 400 astetta.

Huomasitteko muuten että keihäsmiäs Pitkämäki oli sitten tehny sen ratkasevan erheen? Voin kertoa jo nyt että ei muuten keppi enää enskesänä lennä. Mieshän on tehny "pöyhöset", eli vaihtanu hurmaavan kattilan avulla viimeistellyn tukkakuosinsa uuteen ja ärhäkämpään pystymalliin. Vastaavan muutoksen jälkeenhän Suomen yleisurheilijatoivot Pöyhösen ja Haataisen johdolla ovat sujuvasti siirtyneet loistamaan Hesarin C-osasta MeNaisten sivuille.

Silmään osu eilen lehdestä et nyt alkoi kirjoituskilpailu Tiina 2006. Tiinahan oli tää Anni Polvan kirjojen täyspässi, joka ajeli fillarilla polkkatukka hulmuten mummolaan. No nyt tästä kyseisestä sankarista pitäisi muotoilla tämänpäivän-tiina ja kirjottaa siis Tiina 2006 -kirja. Odotan oikein mielenkiinnolla montakohan tsiideriä Tiinalla on siellä tunteellisin tussikirjoituksin koristellussa repussa kun se polkee kylille. Ja näkyykö stringit.

Noniin ja tässähän tuli sitten palautetta mun deitti-palstasta, kun miespuoliset kaverit haluaa osingoille mukaan. Ja kyllähän minä nyt kivana-kaverina autan miestä mäessä, eli nyt voi kaikki kissatkin lähestyä tuon comment-kikkareen avulla, mikäli ovat kyytiä vailla. Olis komeeta sälliä useempikin valittavana, kokeneita pelimiehiä. Muistathan kuitenkin lukea sinkkunaisen ohjeet jostain tuolta aiemmista merkinnöistä ennen kelkkaan ilmoittautumista.

Ajattelin laittaa tähä jonkun kivan kuvan, mutta vitut.

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

Pohojalaaset tuloo!

Noniin rakkaat kuulijat, täällä taas. Kävimpä kesäisellä mopoilu/juopotteluretkellä tuolla Suomen Nurmossa. Johan tuli taas kurvailtua kawatsagella aivan hurmiossa. Valitsin maaseutureitin ja voisinkin tehdä oikein matkaraportin.
Ensinnäkin tuonne Pohjanmaalle kun lähtee, niin siitä tietää lähestyvänsä junttien synnyinseutuja kun jokaisen kunnan kyltistä on semmonen OHI ON 280 -tarra (taino mikä helvetin numero nyt onkaan). Karvian kyltissä niitä oli neljä. Tästä innostuneena tarkkailin taajaman tarjontaa oikein huolellisemmin, silmään osui mm. YLÄKOULU -tienviitta, Parturi-kampaamo Hiulu, sekä uusimpien trendituotteiden shoppailupuoti Muotipirni. Kypärä päässä on muuten mahtava nauraa, se kaikuu hienosti :)
Jatkoin kohti Kauhajokea ja siinä mopoilijan yllätti iloisesti ilmoitus "Päällyste päättyy". Kyseinen kyltti kun vilahtaa silmäkulmassa 140km/h vauhdissa, niin ei siinä kovin montaa kertaa ehdi säitä pohtia ennekun on vedettävä hätäjarrukahvasta. Soratiellähän on komeaa ja muutenkin suositeltua ajaa etu- ja takanakki rinnakkain.
Ennen Jurvaa meinasin lopullisesti ajaa pensaikon puolelle. Tien vieressä oli laidun ja siellä oli enemmän hevoisia kun oikeesti voi edes samaan aikaan olla olemassa! Niitä oli varmaan sata! Ja siellä oli sit joka väristä ja kokosta, oli ponia ja lapsihevosta ja muulia, oli pilkullista ja oli ruudullista. Siellä ne sikinsokin söi heinää, osa oli ehkä kuollu, ainakin ne makas kyljellää siellä heinikossa.
Loppumatkasta sain vielä ajaa poliisisaattueessa. Voi vittu kun poliisit ajaa aina iha vaan vittuillakseen satasen alueella 93km/h ja lähe niitä nyt sitte ohittelee. Eikö se nyt oo sama kun alkas tonkimaan verta omasta klyyvaristaan?

Matkan juopotteluosion hoidin jälleen kiitettävin arvosanoin. Oltiin kuulemma käyty oikein viidessä eri paarissa, näistä neljännessä tosin unohdin rekisteröidä käyntini, joten filmi ei nauhoittanut vierailua.

Tänään harjoitusohjelmaan on merkitty lepo, joten menen asettelemaan itseni kylkiasentoon.

torstaina, syyskuuta 01, 2005

Kakkukahvetta

Eilisillan ravinteliretkestä muodostui taas melko mielenkiintoinen kokemus. Mun kanssa halusi ehdottomasti nussia sekä mies, että nainen. Valitsin varauloskäynnin. Kuulin jälkikäteen että mimmi olis ollu tuplapisteen arvoinen suoritus, nyt melkein harmittaa. Uskoisin tämän uskomattoman suosioni syyn olevan jälleen kerran huikea pelikunto. Miten sitä ihminen voikin olla aina niin saatanan soossissa jo siinä vaiheessa kun vasta koitetaan saada takkia narikkaan?
Ravintolasta poistuminenkin tapahtui jonkun mystisen Tuonelan Virran mukana, yhtäkkiä sitä vain huomasi ajautuneensa kadulle ja takaisin pääsyn (ja pelkän ravintolan oviaukon näkemisen) esti portsarin Kemiön saaren kokoinen kämmen.
Kotiinkin oli onnekkaasti löydetty. Ovenkarmit kaulassa tietenkin ja housut perinteisesti palomies-tyyliin kenkiin yhdistettynä eteisen lattialla. Ulko-ovenkin olin jättänyt varmuuden vuoksi auki, että on kyläilijöiden hyvä sisään käydä.

Mutta juhlapäivähän se on tänään. Tapsantori täytti 30 vuotta ja siellä ol oikei kakkukahveet. Olipa se somaa kun siellä Hervuudin Alkon edustalla me sulassa sovussa istuttiin, muNmut papat, Alan Miehet, vartijat ja teekkarit ja kakkua lapottiin naamaan.
Kassajonossahan ei ole muuta tekemistä kun analysoida muiden ostoksia, tällä kertaa edelle sattui täti joka osti ruokaa ja yhden pullon kaliaa. YHDEN. Aloin siinä oikein pohtia että en oo varmaan eläissäni ostanu yhtä pulloa kaliaa. Eihän siitä tule kun paha mieli.

Tuossa vastapäätä olevan teknologia- ja nanopiirihydrologian huippututkimuskeskuksen Hermian katolla on nyt hääränny pitemmän aikaa kaks jampsonia. Epäilen teollisuusvakoilua, kohta ne laskeutuu laserilla kattoon leikatun aukon kautta, yhden käden varassa, teräsvaijerilla johonkin vetokaappiin ja anastaa sieltä jotain elämää suurempaa. Tai sit ne korjaa tota ilmastointiropelia.

Päätän raporttini tähän.