Perjantain Purnaus-luuri
Terve. Pääsenkin taas suosikkiaiheeni kimppuun, eli salilla käyvään pehmeäaivoisten-lahkoon. Tällä ryhmittymällä puuttuu valikoimista erilaisia alkeistoimintoja, kuten käytöstavat ja volyyminsäätö. Tänään oikein innostuin sen lehtien selailun lomassa hieman rimpuilemaan niitten narun päässä roikkuvien punnusten kanssa. Siinä nyt sitten oli menossa hitusen keskittymistä ja tasapainoa vaativa yritys, ni eikö joku saatanan simo tuu siihen kosketusetäisyydelle kailottamaan kaverilleen viimeyön tapahtumista ja huomisen säästä. Voi mene nyt hevonvittuun siitä huutamasta. Eikö sitä nyt voi sen vertaa odottaa että toinen saa sen voimistelunsa valmiiks, ni istutaan sitten vaikka ihan rauhassa alas ja puidaan läpi että saitko pesää ja mitä syötäs illalla.
Siirrytän sitten sulavasti toiseen suosikkiaiheeseeni, eli avuttomiin vanhempiin (lue rasittaviin kakaroihin). On se saatana kumma kun nykyjään niin harva äityli ja isukki pystyy opettamaan penskoilleen edes jonkun sortin kuria ja käytöstä. Hiemanko vituttaa kun penskat saa huutaa ja juosta ja tehdä aivan mitä lystää joka helvetin paikassa. Ja sitten kun menet ihan kohteliaasti kysäsemään että tukkisitko tuon lapsesi kidan, vai autanko minä? niin siellä tulee nyrpeetä nenää ja "odotappa vain kun itselläs on.." ilmottelua. Ei sen nyt luulis kovin paljon vaativan että opettais sen pihatontun sanomaan kiitos ja olemaan hiljaa sillon kun käsketään.
Mikä etuoikeus lapsilla on tehdä asioita jotka häiritsee kaikkia muita paitsi äitiä? Jos minä innostuisin juoksemaan eestaas junan käytävää ja huutamaan minkä jaksan matkalla Seinäjoelle, nii varmasti Parkanon kohalla kondensaattori näyttäs mulle ovea.
posted by kispe @ 17:21
8 Comments:
Ihan totta kyllä toi muksuhomma. Ihan ku vanhemmat ei enää kehtais komentaa lapsiaan, vaan vannotaan jonkun "vapaan kasvatuksen" nimeen. Niin ja jos korottaa ääntään, on ihan salettiin joku lapsensa pahoinpitelijä. Hmph.
Nimim. kurissa ja nuhteessa kasvatettu
Puhut taas asiaa kuntosalietiketistä! Minuakin kispetti joskus mainitsemasi laitteissa meditointi, samoin tämä kovaääninen ja liioittelu pesäkeskustelu, hyi hyi!. Peilailu ja tuijottelu on tietysti oma perversionsa.
Mutta sitten vaihdoin GoGoon ja elämäni muuttui täysin! En tiedä miten olen tullut ennen toimeen. Nyt lihakseni kasvavat ja kiinteytyvät kohinalla ja mieli on niin auvoinen!
Go to GoGo!
hei kyllähä junassa pitää edestakas. eikösjuu, vaikka sitte parkanoon ja seinäjoelle. tai ainaki aina välillä. kyl tää juopottelu on rankkaa, mut kamoon everibaadi lets... terveisin yks juoppo etelästä.
Kamoon evripadi lets duuuusi wuuuusi!
Katos TERVE!
t. sananiekka
Kakarat! Voi että kun tuli elävästi mieleen kesäpäivä Kangasalla vuosi takaperin. Ajoin auton taloyhtiön pihalle purkaakseni jotain muka-painavaa roinaa takakontista (oikeasti olin vaan niin saatanan laiska etten jaksanut vartin kotivisiitin takia kävellä sataa metriä sieltä parkkipaikalta, mut kun oikein jaksaa hymyillä ja haravoida taloyhtiön talkoissa pihaa ilman paitaa niin voi tehdä mitä vain ilman että pihaa valvova yksinhuoltaja-mafia puuttuu asiaan)
..niii jätin auton siihen parkkiin ja huomio kiinnittyi heti sellaiseen ADHD:sta kärsivään vaahtosammuttimeen joka sinkoili ympäri pihaa huutaen ja hakaten muita pihan lapsia hiekkalapiolla. Ei muuten olisi kiinnostanut, mutta kun heti vituttaa se mieletön parku ja tivoli. Vastuulliset äipät istuivat kuin kanat orrella penkillä keskustellen kuinka onnipetterillä ollaan nyt kokeiltu kierrätysvaippoja ja että emmajessikalla onkin vain sideharsoa pyllyn päällä eikä sitäkään vaihdeta kuin kerran viikossa niin luonto pelastuu vielä enemmän. Tärkeistä asioista keskusteltaessa äideillä varmaan jotenkin kaikki henkinen kapasiteetti keskittyy siihen keskeisen paremmuusjärjestyksen selvittelyyn, kuin jälkikasvua ei pihassa olisikaan.
..nii se auto oli siinä parkissa ja sitten tää apina joka hakkasi muita lapiolla keksi yhtäkkiä kerätä pihasta ämpärillisen sepeliä ja viskata sen komeassa kaaressa auton päälle ja aukinaisista sivuovista sisään. Voi vittu kun meni hermo vaikkei se kiesi nyt mitään Lexus-tasoa ollutkaan, joten siitä sitten reippain askelin sen vaahtosammuttimen kimppuun ja ämpäri lähti kaaressa pyörävajan katolle ja tenava melkein perässä. Edelleenkään äiti-orrella ei tapahtunut minkäänlaista reaktiota joten päätinpä hieman herätellä sielläkin keskustelua. Marssin orrelle ja sanoin että "Olisi varsin helvetin ikävää jos perheen lomamatka ja joululahjat jäisivät hankkimatta kun kaikki rahat menevät mun auton maalauttamiseen ja sisäpesuun." Muuta ei tarvittu, koko parvi sinkosi ympäriinsä "Voii mitä sinä SimoEinari olet mennyt tekemään!!!" Meinasin revetä nauruun, koska yksinkertaisesti kenelläkään äideistä ei ollut käsitystä että kenen lapsi oli sorakuorman passatin päälle viljellyt.
Mitä tästä opimme, kielto pysäköidä taloyhtiön pihaan ei olekaan asetettu piharauhan suojelemiseksi, vaan ympäristön, hermojen ja omaisuuden suojelemiseksi lähiöperheiden selviytymiseltä.
-J
"It’s dog eat dog, rat eat rat, boom like that"
No sieltä tuli Painavaa Sanaa.
Oikei.
Hahahaa, kondensaattori sentään! -J-: toi sama ilmiö on havaittu jo vanhemmissa ihmisissä, ei pelkästään vaahtosammuttimissa... liekö sitten ilmiö levinnyt vanhempaankin ikäväestöön, mutta kun metromatkustajat eivät osaa enää tehdä sisään-ulos-temppua oikeassa järjestyksessä. Helvetti mikä ihmeen pakko se on ryysätä sisään ennen kuin kukaan tai edes viimeinen halukas on tullut metrosta ulos? No tämähän on luonnollisesti ottanut allekirjoittanutta kupoliin niin kauan, että aina kun pitää metrosta ulostuman, niin viimeisenä väijyn oviaukossa, josko sieltä joku pahaa-aavistamaton kuspää yrittää sisälle minun puolelta oviaukkoa ennen kuin olen kokonaan tullut ulos. Jos erehtyy yrittämään, pysähdyn tietenkin niille sijoilleni sillä tavalla, että se kuspää ei pääse sisään. Kerran kävi niin hauskasti, että joku päätä lyhyempi hätähousuinen teinikokelas yritti sisään ja odotti että väistän, samalla kun toiselta puolelta jo vapaamatkustajia lappoi sisälle. Siinä sitten menin milliin kiinni ja kun tämä Tuisku-idoli katsoi ihmetellen ylöspäin ja näki tuiman ilmeeni niin tajusi ihme kyllä astua sen kaksi askelta taaksepäin että pääsin ulos. Ai että oli tyytyväinen olo, varsinkin kun sisäänpäin tulossa ollut vanhempi herrasmies hymähti tyytyväisesti hyväksyväisellä hymähdyksensävyllä. Ai että teki mieli huutaa ja hihkua, olin niin otettu itseeni. Jälleen kerran.
Lähetä kommentti
<< Home