Matka maailman ympär

Noniin hyvä kuulijakunta. Vuosipäivä –pirskeistä on selviydytty, krapulit kärsitty ja luomisten tuskasta noustu. Olin ajatellut lopettaa koko saatanan plokin tuohon eräpäivään, mutta tulikin taas niin palio asiaa, että piti palata sorvin ääreen.

Oonkin ehtiny taas aivan vitusti jo joka paikkaan. Eli tuttuun tapaan on meriselityksen paikka. Ja koska oon melkosen lahjakas nuori luontokuvaaja, niin ajattelin vauhdittaa tätä tarinaa upeilla otoksillani.

Nosiis. Kävin enstöikseni taas ihka oikeissa suunnistuskilpailuissa tuolla jossain Kouvolan liepeillä. Voi kristus että olin ihan paska! No olin kuitenki neljäs.
Sitten jatkui matka maailman ympäri.
Seuraavana vuorossa oli Lappeenranta, jossa kävimme hieman tuuliajelehtimassa sunnuntaina. Sielläpä taas rokkasi silkka parhaus, eli KOODIT. Oujee!
Olihan siellä myös CMX (jonka nimi tarkoittaa roomalaista kakkaputkea!), sekä Kotitalous -niminen orkesteri.

Sitten siirryimme aistikkaan Mikkelin roonaldin kautta Savon syrämmeen. Kävin polskuttamassa Tahko Spa –nimisessä laitoksessa. Tämä Spa termi tarkoittaa suomeksi uimahallia. Mutta että venäläisetkin ymmärtävät, mistä on kyse, on käytettävä tuollaista trendikästä nimeä.
Spassa oli ensinnäkin reilut 10 metriä pitkä ja puolimetriä syvä allas, jossa ilmeisesti kaikki Nilsiän tulevat anttikasviot pulikoivat ennätyksiä. Lisäksi siellä oli semmoisia vesisuuttimia laidoilla, joilla sai uimapöksyt huuhdeltua nilkkoihin.
Mutta oli siellä jotain mainiotakin: luikumäki! Liukumäessähän on aina tärkeintä innostua aivan vitusti ja rikkoa kaikkia mahdollisia turvaohjeita. Minkä perkeleen takia ei muka saa laskea pää edellä? Eihän sitä muuten synny enkkoja.
Onneks sentään on päätä pitempi niitä muita mäenlaskijoita, ni voi töniä ja ohitella niitä jonossa.
Niinjoo ja sitten siellä oli höyrysauna. Höyrysaunan konseptiin kuuluu ymmärtääkseni karvaiset miehet lauteilla, joiden suurikokoisten peenisten lomaan voi yrittää ujuttaa takapuoltaan. Siksi pettymykseni oli valtaisa, kun en siellä höyryn seassa loputtomiin hapuiltuani löytänyt ketään! Mikäs saatanan turkkilainen sauna se semmonen on, jossa ei karvamiehiä istu?

No sittempä otimme suunnan kohti pohjoista ja Suomen Kemijärveä. Matkalla näin kaikki Suomen laskettelurinteet. Ei siellä saatana ollu lunta Tahkolla, ei Vuokatissa, Rukalla, eikä Suomulla. Joha o vittu. Minä haluan jo mäkeen. Sen sijaan tien poskessa näkyi tilataidetta ja poroja!
Minä tyttö kun olen kuvitellut, että porojen reviirin raja menee Napapiirillä, niin mitäs perkelettä, siellä niitä poroja tallo jo muutama hetki Kuopiosta pohjoseen!

Täällä Lapissa kun kaikki on hieman kauempana, kun siellä eteläosissa, niin mittayksikötkin ovat hieman toista luokkaa. Kun Etelä-Suomessa etäisyydet on kivenheiton luokkaa, niin täälläpäin pienin matkamitta on poronkusema.
Sitähän suuri yleisö sitten varmaan ihmettelee, että kuinkas vitun pitkästi se sitten onkaan. No vaihtoehtoja on kaks:
1) matka, jonka poro jolkuttaa kustessaan, TAI
2) matka, jonka poro kulkee kusitaukojen välillä
Pohdintojen jälkeen päädyin vaihtoehtoon 2 ja suoritin pienen laskutoimituksen.
Porohan juoksee pitkin mettiä noin 20km/h vauhdilla ja epäilen poron kusevan kolmesti päivässä, jolloin poro ehtii juosta 8 tuntia kusematta. Näin saamme Poronkuseman pituudeksi 160 km!
Se on PALJON enemmän kuin eteläinen serkkunsa Kivenheitto, joka on parhaimmillaankin vain muutamia säälittäviä kilometrejä.

Samaan hengenvetoon voin määrittää myös Kispen kuseman mitan. Kispe etenee maastossa parhaimmillaan noin 6min/km
vauhdilla, eli 10km/h. Kusella on käytävä tunnin välein, joten laskutoimitus on zimppeli.
Kispen kusema: 10 km

Raportoin myöhemmin ehkä lisää Kemijärven kreiseistä ekstremeseikkailuista ja ihan villistä BILETTÄMISESTÄ!!!
Ehkäpä koko ploki muuttuu valokuva-teemaiseksi, jos saan taas vohkittua käyttööni kameralla varustetun puhelimen retkilleni.

Heihei.