Sommeren er kort

Noniin uusi viikko ja 3 viikkoa aikaa kehitellä jostain juoksukunto tähän mainioon hölkkään, joka lokakuun alussa minua odottelee. Ajattelin aloittaa ruumiin sisäänajon pitempiin lenkkeihin tänään. Juoksin sitten jonnekkin aivan helvetin kauas ja takaisin. Ja voin kertoa että kun riittävän kauaksi juoksee, niin takastulomatkalla koskee niin jalkaan, selkään kun välikorvaankin.

Tänään päätin lisäksi olla oikein toimelias ja hoidella kaikenlaisia asioita. Ensin polkasin koululle syömään ja siinä jonossa seistessä huomasin että rahapussi jäi toki kotiin. Eikä tietty ketään tuttua maillahalmeilla et olis mania saanu lainaan. No en lannistunut. Äkkiä kotiin ja takasin jonoon.
Tämän jälkeen menin hienosti soittelemaan ns. tärkeitä puheluita. Tässä vaiheessa huomasin että hommassa suht oleelliset puhelinnumerolistat olivat myös jääneet kotiin. En lannistunut tästäkään.
Siirryin koulun kirjastoon lainaamaan erästä teosta. Hyllyjen välissä kurvaillessa totesin etten muista ko. niteen nimeä ja sieltä seittemän miljardin kirjan seastahan on helppo löytää haluamansa tiedoilla "semmonen vaaleenvihree kansi ja se oli jonkun tutkimuskeskuksen selonteko vuodelta -92, tai sit -90".
Luulitte tietysti että lannistuin tästä? No en toki. Suuntasin kauppaan. Siinä kassalla seistessä päätin vaihtaa jonoa, kun se viereinen näytti paljon lyhemmältä. Ja mitä maailman ihmettä! Se toinen jono todellakin oli huomattavasti nopeampi! Ja senhän tietää joka iikka että näin tapahtuu täsmälleen kerran elämässä. No tästä moukantuurista tuli penalti nopeammin kun arvasinkaan. Arvatkaapa kuulijat oliko jukurttipurkki ehjänä muovikassin pohjalla kun pääsin kotiin.

Tänään alkaneen syksyn kunniaksi haluaisin muistella ihmisen parasta aikaa, eli lapsuuden kesiä. Ne oli huikeita! Sillon oli kaikki hyvin ja elämä silkkaa parhautta. Aurinko paistoi aina, kesä ei loppunut koskaan ja ruohokin oli vihreempää. Mitä helvettiä sitten tapahtui? Kuka sai aikaan kaiken pahan? Epäilen syylliseksi lisääntyneitä sisäänottomääriä.