Verenpisarointia

Eilisiltana kävin toisen rallinissan-kuskin kanssa katsastamassa Verenpisaran keikan. Ja KYLLÄ. Se rokkas niin vallan mahrottomasti.

Ilmottelut sikseen. Tiedättekö tunteen, kun käy ruokakaupassa ja ostaa jotain suht oleellista. Sitten kotona kun jossain vaiheessa pitäis ottaa tämä tuote käyttöön, niin mitä helvettiä! Se on aivan väärä! Se hyllystä poimittu ihan oikea tavara on matkalla muuttunu ja nyt olis sitte purkki jotai ihan muuta käsillä. Voi vittu se nyppii!
Ei siis sillä että mulle olis koskaan käyny näin, mutta kuulemma kaverille.

Entä tiedättekö olon kun on järjetön kiire tulostaa joku perkeleen selkkari koululla ja siellä on tietty jonoa koneille. No sit viimein oma vuoro koittaa, kun joku insinöörin alku saa miinaharavansa valmiiks ja väistyy oikeiden ihmisten tieltä. Ni mitä se saatanan torspo tekee? Sammuttaa sen perkeleen tietokoneen! Voi jeesus sellasia pitäs heittää kivellä takaraivoon.
Ei siis sillä et mulle olis näin käyny, mut kuulemma jollekin joskus on.

Huomenna laitamma sitten tytöt ja pojat jaloilla, sekä käsillä koreasti. Ellemme sitten aloita jo tänään.