Lahjattomat reenaamaan

Siis voi nyt yhren kerran!
Kummää oikei Hervuudista saakka lähin lakki kourassa sinne joulupukin vastaanotolle esittää niitä lahjatoiveita, ni eikö se valkopartajuappo ollu just nukkumassa rapuliansa sillo!
Ei oo lahjoi tiedossa sitte tänä jouluna. Ei.
Eikä mua lämmittäny yhtää et siellä oli kuvia, ku Hannu Manninen tai Eerik Forresteri istuu pukin kanssa. Saatana ku mää halusin itte!

Nojuu, sit mulla oliski taas vinkki.
Tällä kertaa kiireiselle vaeltelijalle. Ku vaellukselle lähtee, ni siellähä pitäs sitte niinku valtavan kauan talsia halki tiettömien taivalten ja kansallispuistojen. No eihä sitä saatana kaikki jaksa, eikä oo aikaa päiväkaupalla mettissä kupata. Ku pitää päästä illaks intternettiin.
Ni kandeekin juosta! Paljo nopeemmin pääsee.
Kirjeenvaihtaja kävi tänään koekisperiininä juoksemassa kaikki Luoston vaelluspolut. Reilussa kolmessa tunnissa kerkes pinkoa pitkospuut ja tunturinlaet ja latupohjat. Eikä tartte ees eväitä kantaa selkä notkollaan, ku kahmii vaa sieltä mustikoita aina ku heikottaa. Ja sit vaa tallapohjassa takas tietokoneen ääreen, viettämään oikeaa elämää!

Huomenna kispeliini siirtyykin sitten taas Hervannan ikivihreille leveysasteille. Siihen asti kuulemiin.