Tuonelan kellot

Pahoittelen! Oon melkei unohtanu käsitellä yhtä tän päiväkirjan kantavaa teemaa, eli kakkelimaailmaa. No tänään siihen onkin syytä palata.
Perkele kun on järjestetty luento aamulla klo 8-11, niin onko siellä yhtää otettu huomioon että mun kakkakello soi 10.30 tasan? No ei todellakaan! En oo tainnu tällä kyseisellä luennolla vierailla koskaan aikasemmin, sillä huomasin tän aikataulujen yhteentörmäyksen vasta tänään. Lenkillä ollessa sitä nyt voi äärimmäisen hädän hetkellä turvautua metsäkakkaan, mutta voi helvetti kun satut olemaan tosiaan tuolla koululla sillä kellon lyömällä kun kakkelikello helisee! Siinä tuntee kyllä joutuneensa umpikujaan, sillä koulukakkelihan nyt on aivan poissuljettu vaihtoehto. Ja sitten piti vielä käydä kaupassa. Yritä siellä sitten kammeta itseäs hyllyjen välissä, kun suoli on täys melkei kaulaan saakka. Ensviikolla mietin kyllä tarkkaan, lähenkö tommosille luennoille leikkimään enää tulella.

Ainiin. Sain tänään mailin ulkomaan kaverilta, joka oli ilmeisesti matkustanut Australiaan. Kätevää, että kaikki muut vastaanottajat näyttivät olevan saksalaisia ja ilmeisesti tää lähettäjäpoitsu oli sitten unohtanu, että mäkin olin listalla. Helvetin kiva lukea kuulumisia, kun saksan taidot liikkuu siinä nahkahousu-hapankaali linjalla. Ja kumpikaan näistä ei esiintyny tekstissä. Paskamaa mikä paskamaa.

Mutta nyt ystävät ja toverit. Sekä koko lukijakunta. Avaamme simapullon. Kannat on tilattu kattoon aivan tässä hetkenä minä hyvänsä. Tule mukaan!