Luonto-ohjelma

Sunnuntain kunniaks kävin taas metsäretkellä. Ja se ei ookkaa ihan mitää vaaratonta hommaa. Jumalauta niitä sauvakävelijöitä viuhtoo siellä menemään ja nehän talloo ja huitoo sauvoineen tämmösen pienen kulkijan. Kun takaa kuuluu *suih suih tök tök* ainut keino pelastautua on kiivetä puuhun tai vetää maihin mustikanvarpuihin. Juosten niitä ei voi paeta, sillä seuraavan mutkan jälkeen niitä tulee vaan lisää!
Siitä tulikin mieleen kun Suomen naisten menestys Helsingin kisoissa nyt oli taas mitä sattuu, niin ens olympialaisiinhan voitas jo runnoa läpi sanotaan vaikka 3000m sauvakävely. Nää nykyset kestävyysjuoksija (korostaisin sanaa kestävyys, sekä sanaa juoksija) tyttöset vois ehkä jopa päästä tässä uudessa lajissa oikein maaliin saakka, kun juosten se näytti olevan liikaa vaadittu.

Perjantaina vietin taas viikon mahtavinta päivää karkkien avulla. Ja voivittu että vihloo legoja kun sattuu jonku tahmasemman hyvyyden laittamaan suuhunsa. Mä kuulun tähän viallisten lahkoon, jonka kaikki legot on aina ollu täys reikiä. Se on aivan saatanan sama harjaako niitä yötäpäivää vai kerran kuussa. Miksei ihmisen legot vois tippua vaikka sanotaan kolme kertaa elämässä. Et eka kerran siinä ala-asteella, toisen kerran tässä kun eri firmojen nuorisoalennukset loppuu ja sitten vielä kertaalleen joskus neljänkympin korvilla. Semmonen saatanan kärsimys noistaki tuonelan palikoista jo tähän ikään mennessä tullu, että odottelempa oikei innolla tulevia vuosikymmeniä.

Telkkarissa on tässä syksyn myötä taas vaikka mimmosta uutta hevonpaskaa tarjolla. Tänään on taas vuorossa kotimaista laatua, ohjelma nimeltä Kaunotar ja Nörtti. Voi jeesuskristus. Satuin sitä tuossa kerran kattomaan ja siellä ne oikei älynvälkyt kilvoitteli paremmuudestaan.
K: Paljon on neliöjuuri 36?
V: Hmm....voitko toistaa kysymyksen
Voi nyt kusta!

Lopuksi haluaisin haukkua oravia. Oravat on hirveitä. Ne tuolla loikkii pitkin puita ja syö linnunpoikasia. Hei haloo! Se on kissanruokaa! Söisivät käpyjä.