Kakkukahvetta

Eilisillan ravinteliretkestä muodostui taas melko mielenkiintoinen kokemus. Mun kanssa halusi ehdottomasti nussia sekä mies, että nainen. Valitsin varauloskäynnin. Kuulin jälkikäteen että mimmi olis ollu tuplapisteen arvoinen suoritus, nyt melkein harmittaa. Uskoisin tämän uskomattoman suosioni syyn olevan jälleen kerran huikea pelikunto. Miten sitä ihminen voikin olla aina niin saatanan soossissa jo siinä vaiheessa kun vasta koitetaan saada takkia narikkaan?
Ravintolasta poistuminenkin tapahtui jonkun mystisen Tuonelan Virran mukana, yhtäkkiä sitä vain huomasi ajautuneensa kadulle ja takaisin pääsyn (ja pelkän ravintolan oviaukon näkemisen) esti portsarin Kemiön saaren kokoinen kämmen.
Kotiinkin oli onnekkaasti löydetty. Ovenkarmit kaulassa tietenkin ja housut perinteisesti palomies-tyyliin kenkiin yhdistettynä eteisen lattialla. Ulko-ovenkin olin jättänyt varmuuden vuoksi auki, että on kyläilijöiden hyvä sisään käydä.

Mutta juhlapäivähän se on tänään. Tapsantori täytti 30 vuotta ja siellä ol oikei kakkukahveet. Olipa se somaa kun siellä Hervuudin Alkon edustalla me sulassa sovussa istuttiin, muNmut papat, Alan Miehet, vartijat ja teekkarit ja kakkua lapottiin naamaan.
Kassajonossahan ei ole muuta tekemistä kun analysoida muiden ostoksia, tällä kertaa edelle sattui täti joka osti ruokaa ja yhden pullon kaliaa. YHDEN. Aloin siinä oikein pohtia että en oo varmaan eläissäni ostanu yhtä pulloa kaliaa. Eihän siitä tule kun paha mieli.

Tuossa vastapäätä olevan teknologia- ja nanopiirihydrologian huippututkimuskeskuksen Hermian katolla on nyt hääränny pitemmän aikaa kaks jampsonia. Epäilen teollisuusvakoilua, kohta ne laskeutuu laserilla kattoon leikatun aukon kautta, yhden käden varassa, teräsvaijerilla johonkin vetokaappiin ja anastaa sieltä jotain elämää suurempaa. Tai sit ne korjaa tota ilmastointiropelia.

Päätän raporttini tähän.