Jäiset paatit

Thermås!
Nyt se selvis! Oonki ihmetelly, kun tää kirjailijana toimiminen tuntuu niin tutulta. Äitee oliki löytäny jostai onkalosta tyylikkään lehden, jonka olin ihan itte väsänny joskus ekaluokalla. Tän 2 sivusen taideteoksen nimi oli KERHOLEHTI - JÄISET PAATIT. Ahhahahaa voi vittu. Anteeks MIKÄ? No, tästä mielenkiintosesta kerholehden nimestä huolimatta, sisältö oli mitä mallikkain. Siellä oli semmonen "täydennä saman laisiksi" -piirustelutehtävä ja takasivulla raksiruutuun
[ ] saat kunniamerkin, tai
[ ] et saa kunniamerkkiä.
Mikäli joku olis kiinnostunu tilaamaan tätä kyseistä lehteä, niin vuosikerta lähtee taatusti edulliseen hintaan.

Nyt muuten kun Nightwish on laulajaa vailla, ni nehän vois valkata uuden vaikka noista Idols-kokelaista. Se Agneshan olis silkkaa parhautta ja saatas piisien tulkinnat hieman korvaystävällisempiin korkeuksiin. Ja jos se ei suostu, ni sithän sieltä vois ottaa vaikka sen Ronin!
Nyt kun puheeks tuli, niin onhan niitä muitaki pändejä, jotka vois lähettää avoimia kirjeitä muutamille jäsenilleen. Niinkun vaikka TikTak. Kristus. Tarvitaanko pändissä oikeesti sen seittemän kitaristia, neljä hanuristia ja vielä yks marakassin varteen? Mihinkää ei saundit muuttuis, vaikka ne heivais puolet jäsenistä hittoon.

Nyt kun toi talvi taas yllätti, niin lieneekin tarpeen muutamat vinkit talviautoiluun.
Ensinnäkin talvinakithan on pelkkää brassailua. Hyvin pärjää kesäkumeilla, sillä auto pysähtyy suht nopeesti moottorijarrullakin ja jos ei pysää, ni lumihan on pehmeetä, ni ei haittaa jos vähä menee penkalle. Ja mutkissa ohjauksen voi suorittaa käsijarrulla.
Toisekseen, niitä ikkunoitahan ei tarvi raapia sormet kohmees. Kyllähän ne siinä sitten sulaa kun hetken on ajellu. Ja jos nyt epähuomios ajaa vastaantulijan kaistaa, kun ei nää ulos, ni ei se mitään. Kyllä ne mahdolliset vastapalloon tulijat useimmiten soittelee torvee, ni voi korjata omalle kaistalle.
Ja jos nyt sitten jostain syystä päätyy katolleen ojaan, ni siellähän on sitten kätevä vaihtaa ne talvirenkaat, kun ei tarvi tunkkiakaan.
Eikun turvallista matkaa! T. teiden ritari

Lettertokispe.fi

Tämä on avoin kirje itselleni.
Tänä aamuna huomasin itsessäni piirteitä, joita olin ounastellutkin. Minulla oli krapula. Se ei minua ole ikinä haitannut, että juon itseni tuhannen solmuun, eikä se että rahan käyttö on täysin holtitonta juovuksissa, mutta pitikö se nyt saatana hukata se hyvä kaulaliina?
Sitä paitsi mulla on vittusoikoon tentti huomen aamulla. Ja tässä kunnossako sitä sitten pitäis siihen lukea?
Olen myös pettynyt siihen, miten käyttäydyin eilen. En (muistaakseni) vongannut ketään ja poistuin ravintelista jo ennen pilkkua. Mitä helvettiä sinne paariin edes lähtee, jos ei kerran meinaa pelata? Ihminen, jolla on helvetinmoinen hikka, ei kuulu taksijonoon, vaan paaritiskille.

Krapula yhdistettynä seksin puutteeseen ja vitutukseen on vaarallinen yhdistelmä. Olenkin tehnyt yksimielisen päätöksen lähteä roonaldille lataamaan. Uskon tämän olevan helpotus minullekin. Tätä pahaaoloa on nielty jo tarpeeksi pitkään.
Tämä ei ole päätös, josta olisin erityisen ylpeä, mutta en antanut itselleni vaihtoehtoja.
Kaikkea hyvää loppupäivälle.

Sitten saapui syys

Mainiota. Syksy on tullu ja huomenna sataa lunta. Eiku hiihtämään!
Kävin tuossa lenkillä painaltamassa pitkin mettiä ja siellähän on vissii joku metsästysaika alkanu. Aika häävi oli juosta parin aukon poikki, kun siellä näky vähä välilä äijiä punasissa lakeissa, pyssyt kouras. Siinähän sitten oottelin, et koska se kiväärinluoti osuu otsaan, vai millä helvetin pistoolilla ne ampuukaan. Harmi ettei yhtään hirveä osunu vastaan, olisin tietty paljastanu niille, ettei tonne aukolle kandee mennä.
Näin myös jonkun huntupäisen mimmi valkeassa mekossaan kipittävän tuolla parkkiksella. Ilmeisesti oli hääkellot soimas tänään. Se mikä siinä olikin parasta, oli ne kengät. Voi jeesus! Semmoset valkoset, vitun korkeet tolppakorkkarit. Just sellaset ku tallinnalaisilla rakastajilla. Ahhahahhaa voi vittu. Oli sitten semmoset vetäny päivän kunniaks jalkaansa.. :)

No joo, oonkin ensviikon taas Pohjanmaa tourneella. Tarinat jatkuu sitten jälleen myöhemmin.
Hilirimpsis!

PS. Mutta voisinkin kertoa vielä yhden jutun, joka on kurjaa.
Kun nyt itte tietty kuvittelee olevansa hyvinkin aliravittua tyttöä, ni onko se kivaa, kun mennään porukalla hissiin ni perkele aina siinä mun kohalla alkaa summeri soida ja YLIPAINO valo vilkkua?

Kun olet poissa..

Tänään, sateisen ja kolean syyspäivän jo taittuessa illaksi, jouduin hyvästelemään rakkaan ja hienon menopeli-ystäväni rallinissanin.
Tiemme kohtasivat jo kesällä 1988 ja suitsiin pääsin viimein 1997. Tämän jälkeen on yhdessä kuljettu niin ylä- kuin alamäetkin. Huippunopeutensa tämä sininen salama merkautti eräänä kesäyönä Riihimäen kohdalla. Mittarin viisari taipui huimaan 160 km/h lukemaan!

Rallinissaniin liittyy monia huikeita muistoja. Ensimmäinen mielikuva on, kun velipoika Masa oksensi vauhdissa ikkunasta ulos kotimatkalla Tykkimäen huvipuistosta. Oli komian näköinen ovi kotipihassa.
Nissanin ohjaksissa olen myös hankkinut autoilukortin ja ensimmäiset sakkoni. Nissanin etupenkillä olen myös nussinut ja saanut veritulpan jalkaan. Myös sateista RMJ:ta on vietetty nissanin suojissa, mainioissa tunnelmissa.

Kolmesti on joku hirmuinen rosmo koittanut runnoa rallinissanin lunastukseen, mutta näistä on selvitty kahdella oven suoristuksella ja yhdellä takapuskurin vaihdolla.

Rallinissania jää kispen lisäksi kaipaamaan Joukkue, useat kyydin saaneet, sekä meirän mummo.

Tuotanoinnii

No voi vittu! Ylläri et mun hieno tarina häves taivahan sineen just ku olin julkistamispuuhissa. Eihä se auta ku alottaa satuilu uusiks.
Tosin en tietty jaksa kaikkea kirjottaa, mutta laitankin vaikka kuvan. Sehän kertoo nii palio enämpi. Kuvassa on Simppa ja kuvan nimi lienee "Oli kesä kesä kesä, oli pesä pesä pesä".

Nomutta, aamulla tosiaan olin jo ennaltavarautunut siihen, että kakkakello soi sillon 10.30 tasan, ni lähdin luennolta ajoissa kotiapäin. Tosin aika riskirajoilla taas mentiin, kun jäin tietty suustani kiinni vielä kotimatkalla. Ns. luonnolliset asiat hoideltuani, siirryin järjestelemään oikeita asioita.
Varasin autolle tolppapaikan ja kas-vain! Siellähän joku onnenonkija onkin paikottanu koslansa MINUN uuteen, hienoon ruutuun. Hieman mahtavaa, kun voin kohta mennä liimailee siihe tuulilasiin kupongin, jossa kehotan kohteliaasti siirtämään menopelin hevonvittuun ja sujauttamaan mun tilille korvauksena esim. satasen.

Tässä oli puhetta tänään, kun syksy on taas opiskeltu niin maan kauhiasti, ni kohta pitää varmaan ruveta jo palauttelee noppia laitokselle, kun niitä alkaa olla reilusti yli oman tarpeen. Tän syksyn suorituksia on mm. Tuotanoinniin perusteet, Tuotantotekniikan fantastiset menetelmät, Sumea logiikka ja Pisteoppi.

Sitten onkin jälleen lajiesittelyn paikka. Parrasvaloihin pääsekin tänään nuo elävät heittotähdet, eli itämaiset taistelulajit. Näitä lajejahan on erilaisia vaikka kuinka perkeleesti, mut mullahan ei tietenkää oo mitää tietoa eri lajien eroista, joten käsitellään niitä tässä vaan kaikkia yhessä. Ennen itse fyysistä suoritusta on aina tehtävä se henkinen puoli, eli mietiskely. Siellä ne KarateKidit miettii hiljaa itsekukin että "mitähän vittua mun pitikää tuoda sieltä kaupasta" ja "oonkohan tainnu joskus vongata tota takarivin kissaa". Noniin ja sitten aloitetaan itse äksön!
Tässä lajissahan on idea huiskia käsillä ja jaloilla niin nopeasti, kuin mahdollista. Tällöin taisteluilmatila täyttyy jatkuvasta liikkeestä ja vastustaja ei pääse mihinkään pakoon. Apuna mittelössä voi käyttää esim. ongenvapoja ja erilaisia kettinkejä. Ne alan harrastajien eriväriset vyöthän perustuu suoraan siihen, et minkä värinen mustelma on viimeks ollu naamassa. Eli se mustavöinen kaverihan on selkeesti kovin jannu.
Lisäks huutaminen on tärkeetä. Käytetyimpiä huudahduksia on esim. "ai-jaa!" ja "huoh!".
Toisaalta, mietippä itte, huutasitko jos kaveri potkasis sääriluun poikki?
Ainoo mikä näissä lajeissa ei oo oikein loppuun saakka mietitty on se pukeutuminen. Se valkonen seikkailuasuhan on aina ihan päin helvettiä, kun vastustaja käy raiveleihin kiinni. Miksei ne taistele vaikka jossain trikooasuissa?

Seitsemisen veljestä

Terve!
Vietinkin tän päivän tuolla Seitsemisen kansallismaisemissa etsimässä sisintä minääni. Löyty! Siellä oli myös vaikka kuinka perkeleesti semmosia kylttejä, joissa kerrottiin kaikkea jännää mäyrän elämästä ja puiden ydintä kalvavasta silsasta. Maailmankuvani laajeni ainakin kolme metriä! Siellä oli myös semmone joku vanha talo, joka seiso varmaan metrisellä kivijalalla ja minähän toki solakkana tyttönä pujahdin sieltä talon alta! (pitihän se testata, että romahtaako se 100-vuotias talo juuri sillä sekunnilla kun Vastarannan Kispe on siellä alla)
Tiesittekö muuten, että siinä vaiheessa kun ohitetaan tietty uupumisraja-arvo, kompurointi alkaa kasvaa eksponentiaalisesti. Mulle tää kynnysarvo oli tänään 4 tunnin kohdalla. 5 tunnin jälkeen saavutin sen lakipisteen, jolloin kävely alkoi tökkiä siihen malliin, että vaihtoehtoja oli jäljellä tasan kaks: joko istua kivelle odottamaan seuraavaa päivää, tai juosta. No päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja viimeset pari kilsaa tulinkin semmosta hirvenloikkaa, että pois eestä.

Kotiinpäästyä toivelistalla oli sauna ja sänky. Ni eikun saatana piti ruveta astiainpesukojetta asentamaan. Ja voi yllätys, että siellä ne standardikokoset liittimet oli just sen väärän standardin mukasia. Ja arvatkaapa haiseeko täällä nyt muuten paska, kun noitten viemärireikien kans vähä askarreltiin.
Nyt sinne saunaan!

Ainiin PS. tähän eiliseen liikennevalo-juttuun ja palautteeseen liittyen, ni voisin kertoa että Trondheimissa on tapana pitää liikennevalopileitä, joihin pitää ihan kotona jo pukeutua sopivan värisiin tamineisiin. MAHTAVA idea! Ja se nyt on iha yks saatanan sama onko siellä kotona vaimot ja passatit, jos on kuitenkin valmis illan isolle jaolle. Näitä kestejä minä haluan Tampereelle ja!

Muistoksi

Nohoo-ni! Kannatti vähä möykätä eile, nyt on rallinissani myyty! Tämän johdosta vietämme tänään yleistä surupäivää. Liput puolitankoon ja hiljainen hetki vaikka tossa puolenyön maissa. Byäää! Miten sitä voikin kiintyä menopeliin nii paljo? Tosin onneks se on vielä tuos pihassa erinäisten muodollisuuksien vuoksi. Meen nukkuu sinne ensyöks, polttelen kynttilöitä ja rakennan ratin päälle alttarin.

Ainiin kehittelin tuos ykskerta semmosta kätsyä ja hyvinkin käyttökelposta ovi-liikennevalo systeemiä tänne Hervannan opiskelijataloihin. Kun kerran on talo täys opiskelijoita ja jokaisella jonkun sortin tarve päästä liikehtimään alastomana vastakkaisen sukupuolen jalkoväleihin, ni tässähän menee monta pistettä sivusuun, kunnei tunne noita naapureita. Eikä sit tiedä, et voiko mennä pimputtelee ja vonkaa seksiä.
No siispä taloyhtiön puolesta voitaisiin viritellä joka asunnon ovenpieleen semmoset liikennevalot, missä voi värien avulla kertoa että käviskö (eli siis punane = ei, keltanen = no jos ny hätäsee ennenkö tyttöystävä tulee ja vihree = tule nyt saatana jo sisälle). Niija tietty sit joku valokuva kans asunnon haltijasta siihe vieree, et voi valita parhaan.
Oon kokeillu tähän mennessä kahta tän rapun asukkia, mut epäilen et täältä vois vielä löytyä useempikin ihan kokeilun arvone naapuri.

Huomenna ajattelin riuhtaista itseni irti tästä oravanpyörästä, lähtee luontoon ja löytää sisäisen minäni. Tai sit löydän mätiä sieniä ja vanhan potkurin. Mut tästä raportoin myöhemmin taas enemmän.

Lopuksi muistosanat rallinissanille:
Hei sulje ovi kun lähdet
tänään pitkään aion nukkua
hei miksi heräisinkään
tähän päivään ilman sinua
elämääni ilman sinua.
(A. Tykki)

Nissan Sunny 1.3 -88

Tersson!
Mulla on tosiaan ehkä maailman kovin auto, eli rallinissani myynnissä. Ja voi saatana mimmosta torspoa sitä onkaan liikkeellä auton ostoaikeissa. Voisin tähän listata ostajakokelaat, joita tähän mennessä on ilmaantunut.
1. Maailman ääri-mies. Tää soitti jostai Imatralta, vai mistä helvetin Pielavedeltä nyt olikaan. Ja kyseli joka perkeleen yksityiskohdan. Voi vittu, eikö sieltä ny lähempää löydy jotain vastaavaa, ni voit mennä vaikka tyyppaamaan?
2. Jaarittelija. Tää äijä soitti muistaakseni 5 kertaa ja jauho minkä kerkes. Että onko se hyvä ja että jaaa se on elokuussa katsastettu. Ja sitten puolen tunnin päästä uus soitto, niinkun kaveriltakyselin ja sitten sitäjatätä ja jaaaaa siis onko se katsastettu? Ja hetken kuluttua taas tarkistussoitto, että menikö se muuten katsastuksesta läpi? Lopulta sovittiin hinta ja että se tulee sen ostamaan. Ja sitten seuraavana päivänä tuli soitto, että ei hän pääsekkään nyt tulemaan.
3. Tinkaaja. Hintapyyntö on sen 500€, niin tää soittaja alotti lauseella "niin sää sen kolmellasataa myyt?", "No haist ny perse, ohan se sentään auto". "Aijaa" *klik tuut tuut tuut*
4. Rahamies. Tää lähesty sähköpostilla, ensimmäinen kysymys: "Onko siinä mitään vikoja?" Ai 1.3 Nissanissa, jolla on ajettu 218t km? No ei taatusti ole. Ja jatkokysymys: "Käviskö maksu erissä, esim 100€/kk?" No voi nyt KUSTA. Jos ei ihmisellä ole viittäsataa rahaa, niin mitä vittua se on autoa ostamassa? Varastais vaikka fillarin sitte.
5. Vaihtomies. Tää tuli kans sähköpostilla. Että haluanko vaihtaa maailman parhaan ralliauton johonki pari vuotta vanhaan digikameraan? Kattoin huuto.netistä et siellä lähtis 60 eurulla tää samainen masiina. Mitä tollaselle ny voi edes vastata? "Joo voisin mä vaihtaa sen sun 128 muistikortin vaikka toho Nissanin vararenkaaseen".
Mikä siinä saatana on, että ei voi semmonen normi ihmine soittaa, tulla koeajamaan ja lyödä sopivan määrän taaloja tiskiin ja kudpai? Järjetön riesa yhestä auton myynnistä. Et jos joku kuulija on autoa vailla, ni tänne vaa ostoksille. Ku olis jo.

Asiasta viidenteen, voisin kertoa yhdestä elämäntavoitteestani. Kun tänne Hervuudin tuossa viitisen vuotta sitten muutin ja aloitin mainion teekkarielon, niin päätin että ennenkun valmistun, käyn nussimassa jokaisessa Hervannan opiskelijatalossa. Olin unohtanu tän koko jutun pariks vuodeks, mutta nyt se eilen tuli mieleen. Pienen pohdinnan ja kartoituksen jälkeen totesin, että maaliin pääsystä puuttuu vielä Paawola ja Wäinölä. Että jos siellä joku komia, miespuolinen kuulija asuu, niin voisin tulla poikkeemaan.

Lopuksi voisin kommentoida muutamaa virheellistä käsitystä, mitä maailmalle on päässy valloilleen.
"Ulkonäöllä ei oo väliä" - Ahahahahahahaaa, voi vittu! Eikö?
"Peeniksen koolla ei oo väliä" - Voi jeesus. Tottakai on!
"Hauskaa voi pitää selvinpäinki" - Vitut voi.

Kakkeli-uutisia

Hiphoi! Hervannassa ollaan taas. Kävimpä tuolla lakeuksilla vähän kiertueella. Viikon päästä on vielä toinen osa kiertueesta edessä. Tän touhun tarkoituksena on käydä kakkelilla jokaisessa Etelä-Pohjanmaan lukiossa. Tällä hetkellä on plakkarissa 8 merkintää. Ei paskempi suoritus indiid.

Käväsin kotimatkalla vielä kyläkauppa Keskisellä ja voi hyvä helvetti! Siellä olin pahaa aavistamatta puodin perimmäisessä kolkassa, kun aivan armoton kakkelsson-hätä yllätti! Ja voitte kuvitella kuinka monta kilometriä oli sinne kassoille ja niiden takana siintävään toilettiin. Tällaisessa tilanteessa toimintamalleja on tasan kaksi. 1) Istua lähimmälle tasolle ja lähettää Mayday-tekstiviestejä kaikille tutuille, tai 2) ottaa ns. etappisiirtymiä kohti kassoja. Koitin näitä molempia. Kun ykkösmenetelmä toi heikosti apua kriittiseen tilanteeseen, oli pakko ottaa vaihtoehto 2 käyttöön. Tässä toimintamallissa edetään osasto kerrallaan haluttuun suuntaan. Jokaisella osastollahan on aina semmonen matala, rullilla liikkuva, harmaa palli hyllyihin kurkottelua varten. Ja hyvällä tuurillahan käytettävissä olevat askeleet riittää juuri seuraavalle pallille, kunnes on taas pidettävä istumatauko. Ja mikä parhainta: se toimi! Selvisin toiletin puolelle ilman vakavempia jarruja.
Puuhhhh... pitää kyllä enskerralla miettiä tarkkaan, ennenkö noihin isoihin marketteihin astelee, että onko kroppa valmis koitokseen.

Mutta! Oikein mainiotakin kerkesi tässä viikon ajassa tapahtua. Sain kaks työpaikkaa talveksi. Toinen Itävallassa ja toinen Norjassa. Näähän onkin sitten kätsyä yhdistää. PERKELE. No olen päättänyt asian Norjan hyväksi. Koska siellä haisee turska. Norjassa saa myös keskiketterää kaupasta kestoedulliseen hintaan, kikspäkki lohkeaa samaan hintaan kun Suomessa 12-teline. Voin tosin kokemuksesta kertoa, että tällä hintaerolla ei oo minkään sortin vaikutusta siihen itse kulutukseen. Oon valmistautunu jo talven tunnelmiin kuivahiihtämällä öisin täällä asunnossani. Tähän kuuluu telemark-monot jalassa kurvailua, sekä juovuspäissään pitää tietty kaivaa suksetkin esiin. Kerroin tästä harrastuksestani äitille, hän oli kovin ylpeä tyttärestään.
Laitetaas tähän nyt vielä Norjan kunniaks kuva viime talvelta.
Ha det!

Metsän poika tahdon olla

Noniin. Ensviikolla voi jäädä satuilut hieman vähäseen, kun lähden tuonne Pohjanmaalle pätemään koko viikoksi. Mutta ajattelinkin nyt sitten korvata jo ennakkoon tämän aukon ja kirjoittaa teille opettavaisen tarinan. Tämä tarina on muuten tosi.

Eräänä kesäisenä päivänä henkilöt A, B ja C (nimet muutettu) päättivät lähteä viikonlopun viettoon henkilö C:n kesämökille. Tarkoituksena oli samalla karsia hieman mökkiä varjostavaa kasvillisuutta, eli kaataa muutama puu. Perille päästyään he perustivat tukikohdan mökin terassille ja nauttivat hieman rohkaisua, sekä laativat toimintasuunnitelman. Roolit jakautuivat seuraavasti: henkilö A omasi (oman väittämänsä mukaan) kokemusta puunkaadosta, joten hänet laitettiin moottorisahan varteen. Henkilö B omasi (oman väittämänsä mukaan) suuria voimia, joten hänen tehtävänsä oli sitoa pitkä naru mahdollisimman korkealle puuhun ja tämän avulla vetää kaatuvaa puuta ns. oikeaan suuntaan. Henkilö C katsoi tässä vaiheessa parhaaksi jatkaa rohkaisun nauttimista terassilla.

Ja eikun saha laulamaan! Puuhan voi kaatua täsmälleen kahteen eri suuntaan: joko kohti kesämökkiä, tai siitä poispäin. Kovin vaativaahan ei ole päätellä kumpaan suuntaan puu lähti sitten kaatumaan (ja kuinka suunnattomasti hyötyä oli tästä puussa roikkuvasta naruviritelmästä). Kun metsuri A tajusi puun kaatuvan hivenen aiotusta linjasta vinoon, häneen iski eräänlainen alkukanta-reaktio. Mitä hän teki? Kahmaisi puun karhunsyleilyyn! Tietysti ulvova moottorisaha edelleen kädessään. Mitä tästä seurasi? Ei edes irronneita käsivarsia ja suolenpätkiä, vaan kaatuva puu linkosi metsurin ilmojen halki terassin edustalle ja moottorisaha lensi kauas takametsiin.

Otetaampa tähän väliin tilannekatsaus. Henkilö A makaa mökin edustalla ranne murtuneena, henkilö B pitelee edelleen narunpäästä kiinni ja henkilö C jatkaa edelleen rohkeuden keräämistä terassilla ja täysikasvuinen mänty makaa pitkin pituuttaan mökin katolla.

Tästäpä ei henkilö B lannistu, vaan hän saa loisto idean. Puuhan voi vetää alas katolta tämän jo aiemmin mainitun narun avulla! Ja eikun kiskomaan. Sieltähän se mäntyparka jo lähtikin valumaan, valitettavasti katolla, puun alla, oli jemmassa tikkaat. Ylittäessään räystään reunan tippuva puu linkoaa katolla olleet tikkaat flikflak-sarjaan kohti taivaan sineä. Ja mihin nämä tikkaat päätyivät? Suoraan edelleen maassa makaavan henkilö A:n päähän.
Tässä vaiheessa puu katsottiin kaadetuksi, vahingot riittäviksi ja olut sopivan kylmäksi, joten sekä henkilö A, että B siirtyvät terassille henkilö C:n seuraksi.

Seuraavana viikonloppuna henkilöt A, B ja C suuntasivat jälleen tälle samaiselle kesämökille. Tällä kertaa hätiin oli tilattu ihka oikea metsuri ja henkilöt A, B ja C pysyivät visusti terassilla koko toimituksen ajan, nauttien tietysti hieman rohkaisua.

Mitä tästä taas opimme? Matkailu avartaa!

är-aa-pee-uu-äl-aa!

Huh...heräsin viimein talviunelta. Johan oltiinkin taas eilen juovukses. Lystikästä taisi olla ja sillä hikalla mikä mulla oli kotiin tullessa, olis varmasti lohjennut Suomen edustuspaikka johonkin Pohjoismaisiin hikkamittelöihin. Aika yllättävää etten oo tainnu täällä kokkailla yöllä mitään, siitähän usein jää melko paljastavia johtolankoja, kuten seittemänkerroksinen leipä, josta on haukattu yks pala. Tai sitten tyyliin koko jääkaapin sisältö on unohtunu pöydälle ja lautasia joka puolella. Oon tässä arvuutellu että josko sitä kohta jo rohkenis jotain varovasti syödä ja saada sitten päivän siitä käyntiin.

Ihminenhän viettää suuren osan hereilläoloajasta joko seisten tai istuen. Haluaisin kuitenkin antaa muillekin asennoille niiden ansaitseman huomion. Ja nyt voisinkin listata ihmiskunnan parhaat asennot. Laitetaas nyt vaikka top 3.
3. Lusikka
Tää kisaili tiukasti kylkiasennon kanssa, mutta menkööt nyt tässä krapulassa tuommosen läheisyys-lällystelyn puolelle. Lusikassa on kiva joskus maata ja toimii myös ahtaissa tiloissa. Ongelmana tässä asennossa on se takanaolevan alin käsi. Se ei sovi mihinkään rakoon niin, ettei jossai välissä syntyis kuolio. Ainoa käypä ratkaisu onkin purra se käsivarsi poikki.
2. Lähetyssaarnaaja
Ei ole tämän lisääntymisasennon voittanutta. Joidenkin mielestä väsynyt, mutta empiiristen tutkimusteni perusteella ylivoimaisesti paras. Ja veikkaan että suurin osa ihmisistä alottaa sukupuolielämään tutustumisensa juurikin tässä startti-asennossa.
1. Sikiö
Tässä asennossa se elämä lähtee liikkeelle ja tässä asennossa minä haluan myös elämäni päättää. Krapulan vietossa täysin lyömätön, sopii myös iloihin ja suruihin. Ylivoimainen asentokisailun voittaja jo aikojen alusta saakka, tälle asennolle voitaisiin luovuttaa vaikka rauhan noobeli.

Huomasitteko? Selvisin koko tarinan läpi ilman yhtäainutta kirosanaa! Voi mahtavaa.
Otan vahingon takas vaikka heti huomenna.

Tosimiehet, ne todella kääntää mun pään

Tersson. Kävin tänään ostamassa vaa'an! Nyt voin tehdä jännittäviä tieteellisiä tutkimuksia miten esim. 3 päivän juopotteluputki vaikuttaa elopainoon. Ja kuinka paljon massa voi pudota pahan krapulapäivän aikana. Jihuu! Palaan tuloksiin myöhemmin.

Mutta nyt ajattelin julkistaa TosiMies -ohjeet. Oon tässä jo pitempään tätä asiaa pohtinu ja nyt päätin sitten jakaa tämän syväanalyysini tulokset myös kuulijoiden kanssa. Eli nyt käydään läpi tärkeimmät kohdat, joissa aloitteleva, tai miksei pitempääkin alalla ollut, TosiMies voi haksahtaa.
TosiMies EI:

• käytä sateenvarjoa. Ei vaikka tulis koko vuoden vesilasti yhtenä patsaana taivaalta. Aina voi mennä puun alle, tai olla vaan välittämättä jostain helvetin tihkusta.
  
• vedä perässään rullilla kulkevaa pikkumatkalaukkua. Ei saatana vedä. Kyllä sen veskan jaksaa isomies kantaa. Ja jos ei jaksa, niin sen voi jättää sitten siihen.
• käytä paitaa, joka jättää vatsanseudun paljaaksi. Ei vaikka olis joku 150cm pitunen ruotsalainen korkeushyppääjä, tai pahoinvoiva 50km kävelijä. Jos ei sopivan kokosta paitaa löydy, niin sitten ollaan vaikka ilman.
• juo pillillä. Ei drinksuja paarissa, ei mehua äitin luona, ei edes roonaldilla klo 04 vippamukiin vakiona tulevasta pillistä. Jos ei osaa mukista juoda niinkun ihmiset, ni voi palata vaikka päiväkotiin harjottelemaan.
• juo tsiideriä. Ei minkään valtakunnan vaaleenpunasia trendilonkkuja, tai kesän greizeintä pop-siideriä. TosiMies juo kaliaa. Piste.
• käytä salilla stepperiä tai reidenloitontajaa. Ei ole edes lähelle näitä mitään asiaa. Reisilihakset sitte vaikka purkista, mutta ei akkojen laitteilla.

Listaanhan voisi tietty muutaman kohdan lisätä, mutta näillä eväin pääsee jo melko pitkälle.

Ainiin! Voi vittu arvatkaapa miten tänään kävi siellä kauppareissulla!? No siis ostin tosiaan ihan kaikkee mitä sieltä puodista löyty, PAITSI KALIAA! Siis mikä helvetti mua vaivaa? Tajusin sen vasta kotona, enkä oo oikei vieläkää tointunu tästä järkytyksestä. Eihän se saatana auta ku lähtee takasi.

Kaikki on heikunkeikun

Moro, tänään ajattelin paneutua taas yhden urheilulajin pariin. Annetaampa nyt vuoro ihmiskunnan kilpamuikuille, eli uimareille. Uimarit ovat melko erikoinen ihmisrodun lahko. Ilmeisesti niiltä poistetaan jotkut jänteet olkapäistä heti kun uimamaisterimerkit on uikkareihin ommeltu. Eihän kukaan normaali ihminen pysty veivaamaan käsiä takakautta ympäri sillei, et kämmenten etäisyys toisistaan on jatkuvasti alle 10 senttiä. Toinen tekijä mikä tän porukan erottaa perusjampoista on yli-inhimillinen kyky uida selkää veden alla. Voi haloo! Siinähän menee vettä nenään ja sehän on iha karseeta. Epäilen et niillä on oikeesti sinitarraa rööreissään.
Uimarisällit on muuten ainoa ryhmä joka voi esiintyä biitsillä speedoissa näyttämättä äärimmäisen koomiselta. Sen karvattomaksi ajellun ja silmäämiellyttävän yläkropan kyllä tunnistaa kaukaakin. Uimareissa ei muuten mitään vikaa ookkaan, mut se on kyllä iha perseestä että uimahallissa niitten kilpakauhojien radoille on aivan turha tämmösen hylkeen mennä molskimaan, vaikka reenien alkuun olisi vielä tunti. Se vesi vissiin menee sit jotenki vinoon, eikä ennätyksiä synny. Enkä mää ees kuse sinne!

Tänään näin lehestä että EU määrää että Suomessa on oltava 1000 sutta. Voi nyt saatana. Mihin helvettiin ne nyt laitetaan? Siellä jossai Itä-Suomessa ne pari sataa sutta jo syö koirat ja lampaat. Olishan se tietty komiaa et tuolla Hervuudin metsässäki ulvois semmonen satapäinen susilauma, mut kyllä se varmaan herra Komissaariakin vituttas jos susi veis penskat ja sienikorit. Hyvähän se on saatana sieltä jostai toiselta puolen planeettaa alkaa tietämään, että montako eläintä me nyt tarvitaan mihinki.

Lopuksi haluaisin kertoa tarinan pankista nimeltä Nordea. Tämä laitoshan mainostaa itseään yhteis-pohjoismaisena ja tästä voi itsekullekin tulla mielikuva, että raha siirtyisi Pohjoismaasta toiseen kätevästi ja halvalla tämän puljun avulla. No minä sitten menin ja avasin tilin sekä Suomen, että Norjan Nordeaan, kun Norjaan piti melko suuria summia siirrellä muutaman kerran. No rahat kun saapuivat viimein Norjan tililleni niin mitäsvittua! Suomen tililtä oli veloitettu tän siirretyn summan lisäksi 29,70€! No minä sitten yhteyttä ottamaan, että mitäsvitunpeliä tää tämmönen on. Niin sieltä tuli vastaus "vastaanottajan tiedot olivat puuttelliset, tämän aiheuttamasta lisätyöstä veloitamme plaaplaa.."
Voi tsiisus kraist! Olinkin kirjoittanu vastaanottajatietoihin vaan nimen, osoitteen, tilinumeron, pankin osoitteen, IBAN-koodin, sekä norjalaisen henkilötunnukseni. Mitä helvettiä sinne vielä pitäs kirjottaa? Kuppikoko ja Ameriikan presidentin puhelinnumero? Saatanan saatana. Arvatkaa käytänkö tän firman palveluja enää?
Niija sit kun vielä purnasin lisää, niin seuraava vastaus oli että olin laittanu täpän "lähettäjä maksaa kaikki kulut" -ruutuun. No kukas vittu ne sitten maksaa jos en minä? Ei osunu silmään se "joku random maksaa kaikki kulut" -ruutu.
Näi o, nyt kahveelle.

Luokkaretkelle!

Terve!
Johan taas innostuttiin ja varattiin meirän joukkueen pakollinen pikkujoulu-luokkaretki. Mennään oikein purjehtimaan aavan meren vastarannalle ja kentis jopa kävästään ottamassa perinteiset bussen-till-slussen kuvat. Tästähän voi samalla laajentaa kuulijamatkan, eli kaikki muutkin mukaan vaan. Taxfreestä ei kuulemma lopu viina kesken ja meressäkin palju vettä.

Tajusin tuossa äske, että meillähä o ensviikolla jo tenttiviikko, eli suomeksi syysloma! Perkele kun sen pari kolme kertaa ehtiny käydä luennolla, ni heti on puoli syksyä takana. Varmaa kohta tulee jo lumetkin. Mut jos tällä tahdilla edetään, ni ei sitä kovin montaa kertaa tarvi silmiä ummistaa kun on jo kesä taas. Sit voi taas juoda ulkona kaliaa ja retkeillä lemmenviltin kans pitkin maakuntia!

Ainiin tein tänään taas erään havainnon tuolla Tapsantorilla: kaupassa on tärkeää pysyä liikkeessä kokoajan. Siellä on selkeesti semmonen rytmi jota on seurattava, muuten jää tallotuksi. Jäin siinä jotain haaveilemaan maitohyllyn liepeille, missä kuitenkin oli suht palio tilaa kulkea, eikä ees mikää ruuhka-aika. Ni saatana joka puolelta tunki kokoaika väkee. Kerkesin askeleen väistää vasurii ni heti joku saatanan törppö ängeksimässä ja ristiaskel-hyppy oikeaan ni meinaa jo olla kolari jonkun kärrykuskin kans. En tiedä pitäskö tästä nyt sitten ottaa oikein opikseen, en tiiä.

Haluisin vielä ilmoittaa että joku saatanan rosmo on särkeny meidän hissin peilin! Miten helvetissä mää nyt harjottelen poseerauksia ja mallaan tukkaa? Ei siellä oo ku liimanauhat seinäs ja sirpaletta lattialla jo kolmatta päivää. Perkele! Uus peili taloon ku olis jo!

Hieman ankeutta ilmassa

Hilirimpsis! Olinkin tuossa hieman talviunilla. Perkele kun ihminen ehdi nukkua viikonloppuna, kun pitää olla juovuksissa ja törttöillä pitkin seutuja. Eilisiltana piti sitten oikei koittaa ryhdistyä ja kehitellä jonkun sortin huikaiseva slaidshöy tän aamuseen seminaariin. Hyvinhän se män, yleisönä oli mm. laitoksen sihteeri ja siivooja. Ja palkinnoksi ansioituneesta esityksestä siellä sitten tarjottiin dippatyötä Torniossa. Hoh.. joo onhan se mukava että musta noin kynsinhampain pidetään kiinni täällä Hervuudissa.

Satuin tuos vilkasemaan että paljonkos ne mun lainat onkaan taas myöhässä kirjastosta, ni voi paska siellä se vaan velkasaldo kertyy. Mut mikä pahinta, joku saatanan juntti on menny ja varannu yhen mun lainoista. Että mun pitää se oikeesti viedä huomenna takas. Mitä helvettiä joku viittii varailla kirjoja ittelleen, kun siellon vittusoikoon hyllyt täys muitaki kirjoja, eikö ne ny riitä?

Nyt kun se Pirkan hölkkä aie meni reisille, niin oon tässä pohtinu jotain seuraavaa haastetta johon voisin taas alkaa yhtä ammattimaisesti tähtäämään. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Tänään ei oikein luista, meen takas sikiöasentoon.

Joukkueen kuulumisia

Noniin. Telttaretkestä ollaan ilmeisesti toivuttu. Eilispäivä menikin sujuvasti sikiöasennnossa ja viimeyönä tarjolla olikin melko jännittävä liskolähetys. En tosin ymmärrä tuota liskotouhua yhen ainokaisen päivän jälkeen. Eikö siihen nyt yleensä olla vaadittu vähintään kahen päivän suoritus alle? Uusia pisteitä ei tietenkään meidän joukkueelle kertynyt, ainoastaan herra Lypsyjakkara sai saatetuksi aiemminkin koitetun tapauksen astmakohtauksen pauloihin.

Eräs joukkueemme luottopuolustajista lähti sitten Tallinnaan kauneushoitoon. Siellä se varmaan ohrahauteet silmillä tilaa ittelleen samantein silikoonit ja uuden nenän. Tässä sitä sitten ootellaan et muistaako se edes tuoda retkiviinaa tuliaisena, vai meneeks loputki eestin kröönit bonjovi-legoihin ja uusiin valkosiin tolppakorkkareihin.

Harmi etten heränny aamulla tarpeeks aikaseen. Tänää olis ollu tarjolla reissu Lahteen Rahka ja Kanamessuille. Siellä kaikki pullistelusta ja kireistä pakaroista kiinnostuneet kokoontuu vaihtamaan viimesimpiä penkkituloksia ja protskupirtelöreseptejä. Lisäks ohjelmassa on Paksuin Haba 2005 -kisa ja Nokkelin Jätkä -kiertopalkinnon ojentaminen ansioituneelle.

Mutta, sporttiteemassa kun ollan niin mun täytyy nyt aiheuttaa pettymys niille kuulijoille, jotka on pistäneet omaisuutensa likoon mun Pirkan Hölkkä voiton puolesta. Ei tosta koivesta oo nyt juoksukaveriks. Perkeleenvittu. Sen sijaan minusta on juopottelukaveriks, että eikun vapaaehtoset ilmottautumaan taas!