Kun olet poissa..

Tänään, sateisen ja kolean syyspäivän jo taittuessa illaksi, jouduin hyvästelemään rakkaan ja hienon menopeli-ystäväni rallinissanin.
Tiemme kohtasivat jo kesällä 1988 ja suitsiin pääsin viimein 1997. Tämän jälkeen on yhdessä kuljettu niin ylä- kuin alamäetkin. Huippunopeutensa tämä sininen salama merkautti eräänä kesäyönä Riihimäen kohdalla. Mittarin viisari taipui huimaan 160 km/h lukemaan!

Rallinissaniin liittyy monia huikeita muistoja. Ensimmäinen mielikuva on, kun velipoika Masa oksensi vauhdissa ikkunasta ulos kotimatkalla Tykkimäen huvipuistosta. Oli komian näköinen ovi kotipihassa.
Nissanin ohjaksissa olen myös hankkinut autoilukortin ja ensimmäiset sakkoni. Nissanin etupenkillä olen myös nussinut ja saanut veritulpan jalkaan. Myös sateista RMJ:ta on vietetty nissanin suojissa, mainioissa tunnelmissa.

Kolmesti on joku hirmuinen rosmo koittanut runnoa rallinissanin lunastukseen, mutta näistä on selvitty kahdella oven suoristuksella ja yhdellä takapuskurin vaihdolla.

Rallinissania jää kispen lisäksi kaipaamaan Joukkue, useat kyydin saaneet, sekä meirän mummo.