Seitsemisen veljestä

Terve!
Vietinkin tän päivän tuolla Seitsemisen kansallismaisemissa etsimässä sisintä minääni. Löyty! Siellä oli myös vaikka kuinka perkeleesti semmosia kylttejä, joissa kerrottiin kaikkea jännää mäyrän elämästä ja puiden ydintä kalvavasta silsasta. Maailmankuvani laajeni ainakin kolme metriä! Siellä oli myös semmone joku vanha talo, joka seiso varmaan metrisellä kivijalalla ja minähän toki solakkana tyttönä pujahdin sieltä talon alta! (pitihän se testata, että romahtaako se 100-vuotias talo juuri sillä sekunnilla kun Vastarannan Kispe on siellä alla)
Tiesittekö muuten, että siinä vaiheessa kun ohitetaan tietty uupumisraja-arvo, kompurointi alkaa kasvaa eksponentiaalisesti. Mulle tää kynnysarvo oli tänään 4 tunnin kohdalla. 5 tunnin jälkeen saavutin sen lakipisteen, jolloin kävely alkoi tökkiä siihen malliin, että vaihtoehtoja oli jäljellä tasan kaks: joko istua kivelle odottamaan seuraavaa päivää, tai juosta. No päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja viimeset pari kilsaa tulinkin semmosta hirvenloikkaa, että pois eestä.

Kotiinpäästyä toivelistalla oli sauna ja sänky. Ni eikun saatana piti ruveta astiainpesukojetta asentamaan. Ja voi yllätys, että siellä ne standardikokoset liittimet oli just sen väärän standardin mukasia. Ja arvatkaapa haiseeko täällä nyt muuten paska, kun noitten viemärireikien kans vähä askarreltiin.
Nyt sinne saunaan!

Ainiin PS. tähän eiliseen liikennevalo-juttuun ja palautteeseen liittyen, ni voisin kertoa että Trondheimissa on tapana pitää liikennevalopileitä, joihin pitää ihan kotona jo pukeutua sopivan värisiin tamineisiin. MAHTAVA idea! Ja se nyt on iha yks saatanan sama onko siellä kotona vaimot ja passatit, jos on kuitenkin valmis illan isolle jaolle. Näitä kestejä minä haluan Tampereelle ja!