Muistoksi

Nohoo-ni! Kannatti vähä möykätä eile, nyt on rallinissani myyty! Tämän johdosta vietämme tänään yleistä surupäivää. Liput puolitankoon ja hiljainen hetki vaikka tossa puolenyön maissa. Byäää! Miten sitä voikin kiintyä menopeliin nii paljo? Tosin onneks se on vielä tuos pihassa erinäisten muodollisuuksien vuoksi. Meen nukkuu sinne ensyöks, polttelen kynttilöitä ja rakennan ratin päälle alttarin.

Ainiin kehittelin tuos ykskerta semmosta kätsyä ja hyvinkin käyttökelposta ovi-liikennevalo systeemiä tänne Hervannan opiskelijataloihin. Kun kerran on talo täys opiskelijoita ja jokaisella jonkun sortin tarve päästä liikehtimään alastomana vastakkaisen sukupuolen jalkoväleihin, ni tässähän menee monta pistettä sivusuun, kunnei tunne noita naapureita. Eikä sit tiedä, et voiko mennä pimputtelee ja vonkaa seksiä.
No siispä taloyhtiön puolesta voitaisiin viritellä joka asunnon ovenpieleen semmoset liikennevalot, missä voi värien avulla kertoa että käviskö (eli siis punane = ei, keltanen = no jos ny hätäsee ennenkö tyttöystävä tulee ja vihree = tule nyt saatana jo sisälle). Niija tietty sit joku valokuva kans asunnon haltijasta siihe vieree, et voi valita parhaan.
Oon kokeillu tähän mennessä kahta tän rapun asukkia, mut epäilen et täältä vois vielä löytyä useempikin ihan kokeilun arvone naapuri.

Huomenna ajattelin riuhtaista itseni irti tästä oravanpyörästä, lähtee luontoon ja löytää sisäisen minäni. Tai sit löydän mätiä sieniä ja vanhan potkurin. Mut tästä raportoin myöhemmin taas enemmän.

Lopuksi muistosanat rallinissanille:
Hei sulje ovi kun lähdet
tänään pitkään aion nukkua
hei miksi heräisinkään
tähän päivään ilman sinua
elämääni ilman sinua.
(A. Tykki)