Kakkeli-uutisia

Hiphoi! Hervannassa ollaan taas. Kävimpä tuolla lakeuksilla vähän kiertueella. Viikon päästä on vielä toinen osa kiertueesta edessä. Tän touhun tarkoituksena on käydä kakkelilla jokaisessa Etelä-Pohjanmaan lukiossa. Tällä hetkellä on plakkarissa 8 merkintää. Ei paskempi suoritus indiid.

Käväsin kotimatkalla vielä kyläkauppa Keskisellä ja voi hyvä helvetti! Siellä olin pahaa aavistamatta puodin perimmäisessä kolkassa, kun aivan armoton kakkelsson-hätä yllätti! Ja voitte kuvitella kuinka monta kilometriä oli sinne kassoille ja niiden takana siintävään toilettiin. Tällaisessa tilanteessa toimintamalleja on tasan kaksi. 1) Istua lähimmälle tasolle ja lähettää Mayday-tekstiviestejä kaikille tutuille, tai 2) ottaa ns. etappisiirtymiä kohti kassoja. Koitin näitä molempia. Kun ykkösmenetelmä toi heikosti apua kriittiseen tilanteeseen, oli pakko ottaa vaihtoehto 2 käyttöön. Tässä toimintamallissa edetään osasto kerrallaan haluttuun suuntaan. Jokaisella osastollahan on aina semmonen matala, rullilla liikkuva, harmaa palli hyllyihin kurkottelua varten. Ja hyvällä tuurillahan käytettävissä olevat askeleet riittää juuri seuraavalle pallille, kunnes on taas pidettävä istumatauko. Ja mikä parhainta: se toimi! Selvisin toiletin puolelle ilman vakavempia jarruja.
Puuhhhh... pitää kyllä enskerralla miettiä tarkkaan, ennenkö noihin isoihin marketteihin astelee, että onko kroppa valmis koitokseen.

Mutta! Oikein mainiotakin kerkesi tässä viikon ajassa tapahtua. Sain kaks työpaikkaa talveksi. Toinen Itävallassa ja toinen Norjassa. Näähän onkin sitten kätsyä yhdistää. PERKELE. No olen päättänyt asian Norjan hyväksi. Koska siellä haisee turska. Norjassa saa myös keskiketterää kaupasta kestoedulliseen hintaan, kikspäkki lohkeaa samaan hintaan kun Suomessa 12-teline. Voin tosin kokemuksesta kertoa, että tällä hintaerolla ei oo minkään sortin vaikutusta siihen itse kulutukseen. Oon valmistautunu jo talven tunnelmiin kuivahiihtämällä öisin täällä asunnossani. Tähän kuuluu telemark-monot jalassa kurvailua, sekä juovuspäissään pitää tietty kaivaa suksetkin esiin. Kerroin tästä harrastuksestani äitille, hän oli kovin ylpeä tyttärestään.
Laitetaas tähän nyt vielä Norjan kunniaks kuva viime talvelta.
Ha det!