Lumen tuloa!

Joo terve. Johan tuli viimmeviikolla rokkailtua ja pitiki oikein Pohojammaalla käydä näyttäytymässä lavvantaina. Kaikissa opinto-oppaissahan neuvotaan, et jos on maanantaina tentti, ni kandee lauantaina vetästä ittensä oikein kunnolla juovuksiin. Näillä neuvoin kävin sit tuos äske tentissä vähä väläyttämässä osaamistani. Ei siinä kauaa menny, ei. Keskiviikkona olis sit taas uus koitos tiedossa, mut enkai mä ny täs väliajalla ala siihe lukemaan, kun huomen illallaki ehtii iha hyvi.

Mutta! Nytpä tänään saatiin taas uusi kausi käyntiin, eli talvipyöräily. Talvipyöräilyhän on hiihdon ohella yks parhaista talviurheilumuodoista. Se ei eroa kesäpyöräilystä oikeestaan mitenkään, mitä nyt ohjaamis-, jarrutus- ja vauhtiominaisuudet puuttuu. Kuulemma myynnissä olis oikei nastanakkeja fillariin, mut emmää oo lähteny tommosii hömpötyksiin ollenkaa. Oleellista talvipyöräilyssä onkin se ajoasento. Ja sehän on pohjimmiltaan sama kun jää-speedwayssa. Välillä vaan poljetaan hurmiossa vauhtia ja sit koitetaan ohjastaa se menopeli lumikasojen ja loskatöntäreiden seassa suht oikeaan suuntaan. Kyl tää Suomen talventulo on hianoo aikaa!

Tuli tossa miäleen, et mulla on tässä viitisen päivää aikaa pakata kamani ja poistua Suomen maasta. En oo tietenkää viittiny vielä alottaa valmistautumista mitenkään. Ehtiihän sitä. Projektin ekavaihe vois olla se, et roudais tonne partsille kertyneet 4 korillista tyhjiä kaliapulloja kauppaan. Kakkosvaiheena vois hoitaa esim. virastoasioita, mut niihin nyt voi paneutua vielä muinakin päivinä, kun tänään.
Huamena voitas sitten taas jatkaa hiihtokoulun parissa.
Siihen saakka håpsansaa.