Matkaraportti

Heipähei. Kispen hiihtokoulu on valitettavasti tänään peruttu, sillä kispe on vähän väsynyt. Sen sijaan lieneekin matkaraportin paikka. Eli yhteenveto luokkaretkestä.

Matkaan päästiin torstaina ja tilanne riistäytyi tuttuun tapaan hallinnasta jo hetikohta laivan irrottua satamasta. Useampikin peluri tipahti jo ennen puoltayötä ja meidän hytti kunnostautui nappaamalla kulta- ja hopeamitalit sarjassa Kuka ekana nukkumassa. Ainoa yöllä saavutettu piste olikin lakipiste.

Perjantaina oli matkaohjelmaan merkitty vierailua kuninkaan linnassa, sekä museoissa. Valitettavasti kispe oli vähän väsynyt ja käytti maissavierailuajan vierailemalla kaakeliosastolla kepeät kuusi kertaa. Osa joukkueesta säntäsi kuitenkin kohti Slussenilla siintävää pikaruokaravintelia. Olivatpa nähneet matkalla myös eläimen, joka oli ilmeisesti koira (?).

Onneksi päivä muuttui viimein jälleen illaksi ja olo vähän juhlavammaksi. Eihän tilannetta auttanut kuin juhlistaa uudella nousulla. Ja kun hetken malttoi odottaa, niin tilanne alkoi jälleen kerran ilahduttavasti karkaamaan käsistä.
Laivahan on meidän kaltaisten ammattilais Parkour -harrastajien taivas. On kaiteita ja on portaita ja on ulokkeita. Kuvasimmekin muutaman huiman videon. Näette ne varmasti tuota pikaa Nelosella jatkuu-klippeinä. Muitakin pätkiä ehdimme nauhoittaa, kuten erilaisia laulu- ja tanssiesityksiä. Uskoisin näidenkin taideteosten kilpailevan myöhemmin talvella suurimmilla lyhytelokuvafestareilla.
Eikä mennyt ilta hukkaan, pistekin tuli. Ja lisäksi meidän hytti vei jälleen kirkkaimmat Kuka ekana nukkumassa -mitalit. Tällä kertaa uusien kisaajien voimin.

No sitten olikin jo seuraava päivä ja palasimme takaisin Suomen maahan. Ohjelmaan oli merkattu pakolliset jatkot Helsingissä. Eikun pirssillä tukikohtaan ja yleinen joukkokuolema muutaman tunnin ajaksi. Tämän jälkeen avasimme pilsnerit ja eikun tuulta päin! Suurin osa joukkueesta päätti ottaa junan alle ja siirtyä suoraan Tampereen trendikkäimpiin ravintoloihin. Lähdön hetkellä osalla oli hieman kivempaa kuin toisilla ja miesvahvuudestakin uupuu jo muutama ottelija.

No minähän jäin sitten Isolle Kirkolle, kun kerta niinkin kauas oli päästy. Eikun suunta Kallioon ja kalianjuonnin kimppuun. Hieman pelko kaihersi mieltä, että mitenkä sitä vielä syttyy uuteen vauhtiin kolmantena kisapäivänä. Mutta eipä huolta! Sieltähän se taas tuli, kulman takaa. Kristus kun jossain vaiheessa sammu valot melkei kesken lauseen. Hyvä että tuolilla pysyin. Kuin ihmeenkaupalla taistelin vielä itseni mukaan illan hulinaan. Siellä tulikin tavattua sitten uusia mainioita tyyppejä ja tehtyä loistokas vaikutus sivistyneillä juomatavoilla, sekä nokkelilla jutuilla. Yöksikin pääsin sisätiloihin ja somasti nukuin sen seittemän kitaran ja viiden pasuunan seassa.

Aamulla turhuuden markkinoiden kautta etsimään omaisuutta ja autoa. Sieltähän ne löytyikin ja eikun kohti Tampereen motorbaanaa. Voisin muuten kertoa, että tuommoinen muutaman ehtoon kalianjuonti vaikuttaa hieman ajo-osaamiseen. Tsiisus kun joka risteykses piti miettiä, et pitäsköhän mun väistää tuoltatulevia ja kummaltakohan puolelta liikenteenjakajaa olisi sovelias kurvata. Kotiin löysin kuitenkin ilman osumia ja loppujoukkue pääsi pesemään legojaan takapaksiin jemmatuilla hammasharjoillaan.
Ei paskempi reissu. Päätän raporttini tähän.