Hiihtokoulun osa 3
Tsadaa! Kauan odotettu Hiihtokoulun seuraava luento onkin taas käsillä! Ja nyt onkin viimein syytä tutustua tarkemmin siihen itse hiihtosuoritukseen. Pidetäämpä sitten oikein samantein kaks opintokertaa, eli kuten jälleen nimikin kertoo:
En todellakaan jaksa hiihtää mitään kymppiä! (Suorituskyky I)
Tottakai jaksat. Kymppihän ei oo matka eikä mikään, puolet on kuitenki alamäkeä. Paras niksi onkin et valkkaa sieltä ratavalikoimasta heti sen kilpaladun. Siellä mäet on jyrkempiä ja näin After ski -orientoituneelle suksijalle ylämäen jyrkkyydellä ei oo mitään merkitystä. Ylämäessä on ratkasevaa se matka ja jyrkästä kohdastahan pääsee nopeemmin huipulle. Ja sit on isompi alamäki ja pääsee taas täysillä kohti juomapistettä. Ja alamäessä pakollinen laskuasento on sit se jo aikaisemmin hyväksi havaittu muna-asento. Siinä on aerodynamiikka kohdallaan ja metsän puolella poiketessa ei satu välttämättä yhtä pahasti, kun pystyasennos.
Ja jos matka alkaa kuitenkin painamaan ja aurinko laskemaan, ni ei mitään hätää. Sitä vartenhan sinne on ajettu se latu, et sitä seuraamalla löytää pimeessäki takas.
En todellakaan aio hypätä tosta! (Suorituskyky II)
Tottakai aiot. Kaikista hyppyreistä voi ja pitää hypätä. Hypyssä on kaks tärkeää hetkeä ylitse muiden. Ensinnäkin kannattaa ponnistaa, niin ei tipu suoraan kummulle ja toisekseen kannattaa tulla jalat edellä alas. Empiiristen tutkimusteni mukaan esim. olkapää edellä ei kannata laskeutua, tai naama. Toisaalta luut kasvaa uudelleen yhteen ja sinistymät kuluu pois ja kaupasta saa lisää urheiluvälineitä, joten pieniin vastoinkäymisiin ei kannata laisinkaan lannistua.
Ja hyppyreistähän voi hypätä myös muillakin välineillä kun suksilla, esim. liukurilla, tai lasten uima-altaalla. Korostaisin kuitenkin edelleen sen oikean laskeutumisasennon valitsemista siinä ilmaheiton aikana.
Toisaalta After skissa saa ansaitsemaansa huomiota (sääliä) kun paikalle saapuu katkenneet sukset, tai solisluu kainalossa ja tätä kautta saumat uusiin pisteisiin taatusti tuplaantuu.
Piste se on säälipistekin!
posted by kispe @ 23:53
8 Comments:
Huomenta päivöö!
Lukiossa oli joskus urheilupäivä ja sakki sit kahdella bussilla sinne meni. Tais se toinen lähteä tuntia aikaisemmin kohti paikallista alppinyppylää (Hirvensalo). Me sillä jälkimmäisellä mentiin ja kun sinne päästiin niin ensimmäistä vietiin jo ambulanssiin. No sehän luonnollisesti oli ekaan bussiin kerennyt luokkakaveri, joka näppärästi heitti ekan laskun siit kilparinteestä ja freestyle hyppyristä. Oli kuulemma ollut melkoinen esitys. Harmi ettei nähnyt. Mut hän, niin kuin muutkin miehet osaavat lajin kun lajin luonnostaan =) Ja painovoima onneks toimii idiooteille kanssa, ettei jää mihinkään lentoradalle.
Tosin itekin aloitin laskettelun joskus samalla metodilla. Kalpalinnassa heti isoimpaan mäkeen pohtii et miten ne sukset tottelis. Sit kun siinä kyljellään oli kyntänyt monta kertaa niin päätin et pujottelu on hanurista ja tempasin siihen muna-asentoon ja vedin syöksyllä ales asti. Nuorena sitä ei niin pitkälle aatellut ja siin tultiin niin perkeleellisellä vauhdilla ettei siit sit enää uskaltanut ees kaatua. Sit hissijono läheni ja vauhti lähenteli valonnopeutta. Sit aivot huus et muuten kivaa mut milläs pysäytät ääliö. Kauhee jarrutus ja lumipilvi niitten jonottajien päälle ja loppumatka kyljellään ja suoraan siihen jonon puoliväliin makaa =) Varsin tyylikäs suoritus, jonosta tosin tuli soraääniä ja joku paikallinen tomba tuli valistaa että sai olla viimeinen syöksylasku sille päivälle. Liika kikkailu ja kurvailu pahasta, olen suoraviivainen kaveri.
LEMMY
Lemmy toi kuulostaa kauheen tutulta...
Meikäläine ei oo montaa kertaa elämässään alamäkisuksiin habitustani vyöttänyt - oikeestaan jo senki takia et mua hämää se ku kantapäät o pultattu kiinni sivakoihin. Miten siinä sillo ihmine kääntyy, sanokaa! Mää oonki telemarkkijuntti, sillai ne käännoksekki sujuu.
No, tais olla toka kerta elämässä alamäkisukset jalaassa ku lähettii parin kaverin kaa hölmöilee Hervannan Alpeille. Paitti et nää pari kaveria osaa laaloomia, minä en. Mut silti piti yrittää pysyä perässä. Huonostiha siinä kävi. Siin puolivälin kummulla tuli styyrpuuri halssilla vastaa joku kaunis, nuari naisihmine. No mää yriti huutaa et kandeis väistää, meikäläine tönkköpolvi o siihe kykenemätö, mut ei se laski vaa etuajo-oikeeta reittiään. Pom, tömäys oli vähintääki miehekäs, multa läks molemmat sukset jalaasta ku pallistiset ohjukset, mä ite pysähdyi jaloilleni seisoon (!), se pimu kävi ensi maatakiertävällä mut laskeutu sit sentään samalta orbitaalilta sinne mettään, verkkoaidan toiselle puolelle ja kiroili ja huus iha kauheita... Mää yleensäki teen naisiin vaikutukse jo heti enstapaamisella.
Seuraavalla laskulla mää kompastuin omiin tai siis vuokrasuksiin siinä samalla kummulla (tai siis siin oli jäinen paikka) ja liu'uin tyylikkäästi turpakyntöö suksenkannat persiissä sinne alas asti. Ja taas oli ihmisillä hissijonossa hauskaa ku mää könysin pystyyn kaikki pään ja hiihtohaalarin aukot täynnä lunta...
Seuraava lasku hoirettiinki sit Apinassa.
Hei Kispe sä oot iha oikeesti hypänny mäkee! Täytyy sanoo et tossa ilmeessä on yritystä! Mites toi eka kuva, se ei sit taida olla tosta kanjonin ladulta kuiteskaa?
Lemmy, hyvähyvä! Ykski tuollane laskuhan riittää ja sit on oikeutettu after skihin! Jarruttaminen onki mammareille.
granne, se eka kuva on Norjasta viime talvelta. Samoihin maisemiin tuossa parin ehtoon päästä. Noita hyppy taidekuviahan pitää tietty olla joka paikasta..
Olis myös yks videoklippi uima-altaalla suoritetusta loikasta, jonka alastulo meni ohjeiden vastaisesti. Ehkä se julkastaan kauden päätteeks :)
ja grannelle oikeista lajivalinnoista erikoismerkki:
telemark <3
suunnistus <3
=D Pääseeks noilla erikoismerkeillä sit kultapössiskerhoon?
Hmm... on tuolla vuonojen maassa kyllä kuvan mukaan hirveen aneemiset joulukuuset =)
LEMMY
Suosittelen hyppyvälineeksi hyppyreihin rattikelkkaa. Stigan mallit on kaikki hyviä, itellä oli sellainen vm. -82, missä penkki oli vielä puuta. Rakenneltiin kavereiden kanssa julmia hyppyreitä ja pisimmälle pystyssä pysyen hypännyt vei voiton. Eli tietenski se oli aina mä. Muut ei ollu tarpeeks hulluja, tai sitte mulla oli ylivertainen tekniikka. 9metriä todistajien läsnäollessa oli ennätys. Eikun kokeilemaan.
Niin, vielä vähän vinkkiä tuohon tyyliin. Hyppyriä ei kannata tehdä liian jyrkäksi, koska silloin lentoa ei voi kontrolloida. Eihän mäkihyppääjienkään hyppyrit lennätä niitä 45 asteen kulmassa ylös, olis telemarkki liian vaikea tehdä. Eli hyppyrin nokan on hyvä olla suora, ja koko hyppyrin profiili sellainen kiila. Ei tartte kotio lähteä solisluu tai edes toinen jalka kainalossa. Tuosta Kispen hyppykuvasta saa ehkä käsityksen, mikä on suht' turvallinen lentorata jopa rattikelkalla. Wiuuuuuu.. MÄTKIS!
granne, niillä merkeillä pääsee jonon ohi after skissä!
ja Lemmy, tuon risun ympärillä me tanssittiin koko jouluilta.. :)
Spidy, tollaset varmanpäälle rakenteluthan on mälsyyttä!
Jesh! Paitti et sit pitää taktiikkaa muuttaa - tähä asti on toiminu se et ku saa tuapin tiskiltä ni heti uudestaa jonoo ja siin jonottaessa tyhjennetään muki. Tulee tiuhemmat ryypyn välit, sano...
Lähetä kommentti
<< Home