Krillikausi!

Juu heipähei taas soijapisaroiden täyttämä valtakunta!

Luojankiitos, kakkakello on taas palannut normaaliin kilinä-aikatauluunsa (eli se soi joka päivä kello 10.30 tasan).
Ainiin joo ja unohtuikin kertoa vielä siitä meidän Saksan matkasta yks tärkeä diitaili. Mehän sitten porukalla päästiin mukaan siihen arvostettuun Kymppikerhoon! Siihenhän pääsee, kun on käyny kakkelssonilla yli 10 000 metrin korkeudessa. Aika hieno olo indiid!

Ja nyt kun on krillikausi kovimmillaan, ni mulla olis taas antaa muutama kätsy vinkki siihenkin puuhaan. Itse en tietenkään ole krillannut yhtään mitään, mutta asiantuntijakshan voi kehittyä myös muinkin keinoin. Tärkeintä krillauksessa on kuitenkin kalianjuonti ja siinä oon aika haka. Mutta siis niihi vinkkeihi:

* Eli kun krillaat aivan mitä tahansa, kääri se ihmeessä folioon. Näin ei haittaa laisinkaan, mikäli esim. huomaamatta nukahdat toviksi. Herättyäsi kesähorroksesta, on ruoka valmis!

* Ja mikäli käy niin ikävästi, että ruoka tippuu vahingossa maahan ja siihen tarttuu heiniä ja käpyjä, niin eikun kepin nokkaan ja hetkeksi liekkeihin. Tätä tekniikkaa kutsutaan ammattipiireissä flambeeraukseksi (mutta ne kokinjuntit polttaa jostain syystä ALKOHOLIA, jossa ei tietenkään ole järjen hiventäkään).
Risut ja oksathan palaa hetkessä, jolloin jäljelle jää puhdas liha, johon on samalla saatu kätevästi herkullinen, rapea pinta.

Ja muistakaa juoda sitten riittävästi kaliaa päälle, ettei jää suoleen tulppia!

t. kesäkokki